Rummutuksen aloitti usein varsin viisaita ja omaa nokkaa pitemmälle näkeviä kommentteja kirjoitteleva tuli ja leimaus, joka puolusti blogin adminia/moderaattoria. Ei kenelläkään ole aikaa tai voimia aina huomauttaa lähteen puuttumisesta. Kyseinen kommentoija kertoi itse muutaman kerran valittaneensa kopioimisesta, mutta tällä kertaa oli ajatellut, ettei viitsi.

Kommentista jäi ikävä kyllä sellainen maku, että sen kirjoittaja oli selvittänyt tekstin alkuperän, havainnut sen plagioinniksi, mutta viitsimättömyyttään? oli jättänyt asian siihen. Vaikutelma ei juurikaan enää korjaantunut sillä, että kommentin lopussa kommentoija ilmoitti olevan hyvin helppoa merkitä lähde jokaiseen kirjoitukseen.

Seuraavaksi kommentoi lintukodon guru, jonka lausahduksia monet, varsinkin hiukan varttuneemmat naisihmiset tuntuivat pitävän lähes jumalan sanaan verrattavina viisauksina. Tällä kertaa guru liittyi edellisen kommentoijan komppausryhmään esitellen sen jälkeen tarkasti omaa toimintaansa, silloin kun julkaisi jonkun toisen tuotoksia. Loppukaneetissa sanoutui tämä kommentoija tiukasti irti plagioinnista, joka hänen mielestään on selvääkin selvempää varastamista.

Nyt uskaltautui jo areenalle itse adminkin, joka kärpäsen huomioiden mukaan lähes jokaisessa hiukankin kriittisemmässä asiassa odotti ensin ”siskojen” kommentteja ja usein myötäili sitten niitä. Tällä kertaa hän oli huolissaan ennen kaikkea lintukodon maineen tahriintumisesta plagioinnin takia. Vasta sen jälkeen riitti huomiota henkilölle, jonka teksti plagioinnin kohteeksi oli joutunut.

Ei kuitenkaan sen enempää kuin ”pahoittelut mielenpahoituksen” johdosta. Tällaisessa isossa porukassa kun aina sattuu lipsahduksia: kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Sellaiseen on kuulemma hankala mennä puuttumaan, aikuisia ihmisiä kun ollaan, ja siten jokainen vastuussa itse omista tekemisistään.

Ikään kuin suosituksena tuli sitten lause, että kyllä pitäisi lähde aina merkitä, jos se suinkin on tiedossa. Tästäkin lausahduksesta jäi ainakin kärpäselle tunne, että ei sen lähteen merkitsemisen kanssa nyt kuitenkaan ihan niin tarkkaa ollut. Merkitään jos muistetaan ja jos helposti sattuu löytymään.

Liekö jäänyt seuraavalle anonyymille samanlainen tunne, kun hän melko suorasukaiseen tyyliin penäsi adminilta vastausta siihen, miksi tämä kuin toisella suupielellään puolusti plagioijaa, joka kommentoijan mielestä oli tehnyt väärin julkaisemalla toisen tekstiä omissa nimissään. Eikö adminilla ollut uskallusta, viitseliäisyyttä tai rehellisyyttä puuttua selviin väärinkäytöksiin?

Siitä sai jo adminkin tuulta purjeisiinsa. Mitä sinä käärmeitä niellyt anonyymi tänne tulet melskaamaan ja viatonta ihmistä syyttelemään? Ei ole tämä admin kokopäivätoiminen valvoja, jolla olisi aikaa syynätä läpi jokainen yhteisblogiin tuikattu tekstinpätkä.

Sen verran piti voida luottaa yksittäisiin kirjoittajiin, että he vastaisivat itse huudoistaan. Myös yhteisvastuullisuutta peräänkuulutettiin. Asian esiin tuonut bloggaaja sentään sai päänsilitystä hienosta asian esille ottamisesta. Nyt olisi kaikilla mahdollisuus oppia tästä jotakin.

Tämän jälkeen alkoi laulaa oikein Harmony Sistersien kuoro. Oltiin niin samaa mieltä, niin samaa mieltä, ettei enemmästä väliä. Plagioija yksin on vastuussa plagioinnistaan, niin kuin tietysti onkin (kärpäsen huom.), turha on sälyttää vastuuta viattomien niskaan.

Hoh-hoijaa! Kärpäsen täytyy oikein istahtaa ja vetää välillä syvään henkeä. Tämähän alkoi käydä mielenkiintoiseksi…