Sydän jännityksestä pamppaillen tarttui Pekka kännykkäänsä ja valitsi Sirkan numeron. Sitten hän alkoi odottaa vastausta. Puhelin hälytti hälyttämästä päästyään, mutta Sirkka ei vastannut. Pettymyksen aalto pyyhkäisi Pekan yli hänen ajatellessaan, että Sirkka sittenkin oli hänet pettänyt. Tätäkö hänen unensa tiesi? Murheellisena Pekka oli lopettamassa puhelua, kun hän äkkiä kuuli miellyttävän naisäänen huutelevan haloota linjan toisessa päässä. Uusi toivo virisi Pekan sisällä. Siellä Sirkka nyt oli! Ja hänen äänensä kuulosti mukavalta.

Nopeasti Pekka esitteli itsensä ja toivotteli hyvät illat. Sirkka vastasi samaan tyyliin, kertoi olleensa kävelyllä ja astuneensa juuri ovesta sisään, kun puhelin oli soinut. Hätäpäissään oli Sirkka pudottanut kännykän pöydän alle ja sitä sieltä onkiessaan saanut aikaa kulumaan niin, että pelkäsi Pekan jo kyllästyvän pelkkiä hälytysääniä kuunnellessaan.

Onneksi hän oli kuitenkin ehtinyt vastata ennen kuin Pekka sulki linjan. Tietysti Sirkka olisi siinä tapauksessa soittanut heti takaisinpäin, kun näytössä kerran näkyi Pekan hänelle ilmoittama numero. Vielä Sirkka pahoitteli, ettei päivällä ollut voinut vastata Pekan puheluun, mutta ymmärsihän Pekka, että hoitotyöstä ei kerta kaikkiaan ollut mahdollisuutta irrottautua oikeastaan hetkeksikään vastailemaan henkilökohtaisiin puheluihin.

Tällaisen pienen small talkin jälkeen päästiin asiaan. Sähköpostissa oli tärkeimmät tosiasiat jo tullut kerrotuksi puolin ja toisin, joten nyt ei ollut enää tarvetta niitä kertailla. Kumpaakin tietysti kiinnosti kovasti, millaisen vaikutelman toisesta sai näin puhelimessa jutellen. Siitähän sitten lopulta riippuisi se, tulisiko viikonlopuksi suunnitellusta tapaamisesta yhtään mitään.

Pekka kertoi, että ainakin hän sai Sirkasta heti mukavan ja miellyttävän kuvan. Äänikin tällä oli niin kaunis ja sointuva. Varmasti kaikki potilaatkin pitivät Sirkasta jo ihan tämän lempeän ja kauniin äänen takia. Naurahdellen Sirkka toppuutteli Pekan kehumisia, mutta myönsi sitten, että muutkin olivat hänen ääntään miellyttävänä pitäneet. Pekan tuli kuitenkin muistaa, että pelkkä miellyttävä ääni ei vielä kenestäkään miellyttävää luonnetta tehnyt. Kokonaisuus ratkaisi tällaisissa asioissa, se oli Sirkan vankkumaton käsitys.

Pekka myönteli asian toki näin olevan, mutta painotti edelleen, ettei ollenkaan huonoa käsitystä ollut Sirkasta saanut näiden muutamien puhelimessa puhuttujen minuuttien aikana. Unestaan hän ei maininnut mitään, vaikka unen noita-akkamainen Sirkka kummittelikin vielä hänen mielessään. Mutta sehän oli hänen oman alitajuntansa tuotetta. Ei oikealla, lihaa ja verta olevalla Sirkalla ollut mitään tekemistä sen kanssa.

Kun Sirkka ei vieläkään mitään sanonut Pekan tai edes tämän äänen miellyttävyydestä, alkoi Pekka jo vähän hermostua. Eikö hän itse tehnytkään Sirkkaan samanlaista vaikutusta kuin Sirkka häneen? Miksi Sirkka tuntui niin varovaiselta ja Pekan mielestä suorastaan vältti kaikenlaista kehumista. Pekka päätti tarttua härkää sarvista. Hän kysyä paukautti suoraan, mitä mieltä Sirkka nyt sitten oikein oli Pekasta. Halusiko tämä vielä tavata Pekan tämän puhelun jälkeen? Tulisiko viikonlopun treffeistä mitään?