Lomareissu meni laillaan. Koska se tässä kohtaa on varsinaisen tarinan sivujuonne, en kerro siitä enempää. Siitäkin on olemassa oma pitkä tarinansa Susimetsän seikkailuissa, josta kiinnostuneet sen voivat halutessaan lukea. Mutta mitä tapahtui varsinaisessa tarinassa? Kuulinko miehestä, joka oli saanut sydämeni läpättämään ylikierroksilla enää koskaan mitään. Kuulin kyllä, mutta mitä?

Palattuani veneeltä ja ennen lähtöäni lomareissulle kirjoitin lyhyen viestin miehen sähköpostiin. Siinä kiitin häntä ihanasta iltapäivästä ja kerroin, miten olin nauttinut joka hetkestä. Minusta nimittäin tuntui, että minun oli saatava kertoa se miehelle. Mitään en kysellyt mahdollisesta jatkosta, koska yhtäältä toivoin, että tapaisimme vielä. Toisaalta taas pelkäsin, että mies sanoo suoraan tämän tapaamisen olleen ensimmäinen ja viimeinen.

Sain postiini vastauksen. Se oli kohtelias ja hyvin miehen tyylinen. Siinä hän kertoi myös nauttineensa iltapäivästä kanssani. Olin miehen mielestä mukavaa, mutkatonta ja ujostelematonta seuraa. Rivien välistä kuitenkin luin, että muuta en sitten ollutkaan. Olinhan sen tiennyt ja aavistanut itsekin. Silti tuntui sydäntä raastavalta tajuta se. Ihmekös sitten, että lähdin lomareissulle apeissa tunnelmissa.

Mutta reissuun lähtö oli varmasti parasta, mitä siinä tilanteessa saatoin tehdä. Saadessani muuta ajateltavaa ja tapahtumia elämääni, mielen kaiherrus ja ikävä pysyivät jotenkin kurissa. Unohtaa en miestä voinut, sillä hän oli tehnyt lähtemättömän jäljen mieleeni.

Palasin loppuviikosta kotiin junalla, kun sukset seuralaiseni kanssa olivat menneet lopullisesti ristiin. Kuukausi oli vaihtumassa elokuuksi. En ollut kuullut miehestä mitään sen jälkeen, kun olimme lyhyesti viestitelleet tapaamisemme jälkeen. Mahdotonta se oikeastaan olisi ollutkin, sillä minulla ei ollut miehen puhelinnumeroa enkä reissussa ollessani voinut käyttää sähköpostiani. Olin lähes varma, etten kuulisi hänestä enää mitään. Silti toivoin koko ajan, että puhelimeni kilahtaisi tai sähköpostiini olisi tullut pieni viesti. Elin raastavassa epätietoisuudessa, joka piti minua tiukasti otteessaan.

Tyttäreni oli asunut kesän luonani, sillä hän oli kesätöissä paikkakunnalla. Nyt työt olivat lopussa, ja paluu opiskelupaikkakunnalle oli taas edessä. Olimme sopineet entisen mieheni kanssa, että veisimme hänet tavaroineen yhdessä takaisin opiskelukämppään. Siellä olisi jotain sellaista korjattavaakin, jonka mies voisi tehdä. Meno oli sovittu elokuun ensimmäisen viikonlopun sunnuntaiksi.

Sitten yllättäen mies, jonka olin tavannut heinäkuun lopussa hänen veneellään, otti yhteyttä. Mitä siitä seurasikaan?