Tarkemmin asiaa ajateltuaan alkoi Pekkakin kallistua Liisan esittämälle kannalle. Ei tarvinnut kuin asettaa itsensä sulhasen asemaan. Ikävältä olisi Pekastakin tuntunut, jos vain puhelinsoitolla tai tekstarilla olisi kihlauksen päättymisestä ilmoitettu. Nyt tehtäisiin niin kuin Liisa ehdotti. Pekka menisi käymään miestenhuoneessa. Sillä välin voisi Liisa rauhassa ottaa yhteyttä sulhaseensa asian tiimoilta.

Pekka nousi pöydästä antaakseen Liisalle soittorauhan. Liisa kaivoi kännykkänsä esille ja näpytteli näyttöön vanhan heilansa numeron. Kun mies vastasi, pahoitteli Liisa ensi töikseen sitä, että näin yllättäen joutui nyt perumaan jo melkein varmaksi sovitun tapaamisen. Mutta perheasiat olivat sellaisia, että ne menivät Liisan arvojärjestyksessä kaiken muun edelle. Ymmärsihän mies sen?

Toivottavasti tästä ei nyt aiheutunut mitään ylimääräistä vaivaa. Kun tapaaminen sitten järjestyisi, lupasi Liisa korvata moninkertaisesti tästä peruutuksesta kukaties tulleen pahan mielen. Muistihan mies, millaista heillä joskus aikoinaan oli ollut, kyseli Liisa hiukan vihjailevaan sävyyn. Naurahtaen mies sanoi sen kyllä muistavansa, ja puhelu lopetettiin hyvässä hengessä.

Odotellessaan Pekan paluuta pöytään hioi Liisa vielä kehittämäänsä strategiaa. Sen verran hän jo Pekkaa tunsi, että luuli osaavansa käsitellä tätä juuri oikealla tavalla. Sopivasti keppiä ja sopivasti porkkanaa tarjoamalla olisi Pekka kuin sulaa vahaa hänen käsissään.

Nyt kun Pekka oli poissa, otti Liisa molemmat sormukset pois sormestaan ja asetti ne pöydälle eteensä. Pekalle piti antaa viesti, että Liisa oli luopumassa kihlauksestaan. Mutta samalla hänet piti saada käsittämään, ettei Liisa ollut vielä valmis kihlautumaan myöskään Pekan kanssa. Asiat olivat nyt edenneet liian nopeasti.

Kun Pekka palasi takaisin, huomasi hän oitis sormukset pöydällä. Pettymyksen tunne valtasi hänen mielensä. Vai näin oli Liisa päättänyt. Hän ei siis huolisi kumpaisestakaan. Mutta ei Pekka aikonut tätä kuitenkaan aivan purematta niellä. Hän oli sentään koko syksyn ja syystalven elänyt vain heidän suhteelleen. Unelmissaan ja kuvitelmissaan oli hän Liisan kanssa noussut jo ties millaisiin sfääreihin. Ja rahallisia uhrauksiakin oli hän tehnyt sievoisen summan edestä. Liisalla olisi tässä nyt kyllä hiukan selitettävää.