Muutaman rivin kirjoitettuani deletoin kaiken kirjoittamani. Mikä velvollisuus minulla oli kenellekään, saati tuiki tuntemattomalle miehelle ryhtyä tekemisiäni selittelemään? Ja vielä kirjallisesti! Ei toden totta se käynyt minun pirtaani. Jos mies halusi selvennystä asioihin, niin toki hän sitä saisi vaikka kahmalokaupalla, mutta puolustuskannalle en aikonut lähteä, niin totta kuin minä olin minä!

Niinpä rustasin miehelle vain lyhyen, melko suorasukaisen ja yksioikoisen viestin, jossa ilmoitin puhelinnumeroni ja kehotin miestä käyttämään sitä, jos mieli tarkempaa selkoa tekemisistäni ja niiden vaikuttimista saada. En enää muista tarkasti viestin sisältöä, sillä senkin olen hävittänyt. Mutta sen tyylinen se oli, että siitä saattoi saada monenkinlaisia käsityksiä, kuten mies sitten saikin.

Tähän väliin mainitsen erään tarinan kannalta oleellisen asian. Mies oli siis aiemmin samana vuonna ollut puheenaolevan deittisivuston maksava jäsen, mutta sillä hetkellä, jolloin oli alkanut seurailla blogiani, ei sitä enää ollut. Pitkän kirjeensä loppuun oli mies vielä kirjoittanut näin: ”Ostin tänne kuukauden jäsenyysajan, jotta pääsin kirjoittamaan Sinulle.”

Vaikka mies oli tulkinnut viestini aivan toisin kuin minä olin sen tarkoittanut, ei kestänyt kauaakaan, kun puhelimeni pirahti. Hiukan oli mies äimän käkenä eikä oikein tiennyt, mistä olisi tutustumisen aloittanut, kun minä sillä tavalla töksäyttäen olin vastannut. Mutta ei miehen siitä kauaa huolta tarvinnut kantaa. Kun mies nyt oli langan päässä ja minä, jo jonkin aikaa kiukkuisissa liemissäni kiehuneena toisessa, ei miehen tarvinnut kuin kuunnella.

Minä annoin tulla oikein sydämeni kyllyydestä. Vuodatuksesta saivat osansa niin tutut kuin vieraat, osalliset ja osattomat, syylliset ja syyttömät. En tuntenut armoa, kun nyt pääsin lausumaan, miten tarpeekseni kaikesta neuvomisesta, opastamisesta ja miesten ”isällisistä”, muka hyvää tarkoittavista ohjeista olin vuosien saatossa saanut. Näille kymmenille tultuani osasin varmasti pitää itse huolta itsestäni ja tekemisistäni. Miehiä en niissä asioissa oppaakseni tarvinnut!