Siinä aamuyöllä Soilea syytellessään ja hänen tekemisiään kysellessään teki Mikko äkkiä ajatellen ainakin itsensä kannalta typeristä typerimmän virheen. Soilelle Mikon virhe oli portti vapauteen. Ei vielä aivan heti eikä tuolloin aamuyön tunteina voinut Soile siitä portista käydä, mutta tuolla hetkellä se avattiin rakoselleen eikä se sen jälkeen enää koskaan kokonaan sulkeutunut.
 
Ei Soile itsekään sitä silloin käsittänyt. Päinvastoin hän tunsi kauhua ja pelkoakin. Raollaan oleva portti toisella puolella siintävine uusine mahdollisuuksineen houkutteli, mutta tutun ja turvallisen, vaikkakin monella tapaa raskaan ja ahdistavan elämän taakse jättäminen pelotti.
 
Kun ei Mikko saanut puheillaan ja syytöksillään Soilea itkemään ja rukoilemaan anteeksiantoa, ehdotti hän taas kertaalleen eroamista. Pari sekuntia mietittyään sanoi Soile, että asia hänen puolestaan oli selvä. Nyt rysäytettäisiin kerralla, että tuo ainainen valitus loppuisi. Muuta järkevää ja viisasta ratkaisua ei tässä nyt enää ollut kuin avioero.
 
Sen sanottuaan valtasi Soilen kylmä kauhu. Miten hän selviäisi? Minne hän menisi? Keneltä hän voisi pyytää apua? Entä tytär? Miten asia hänelle selitettäisiin ja miten hän sen ottaisi? Kysymykset pyörivät yhtenä vyyhtenä Soilen päässä, eikä Soile tuntunut saavan otetta mistään. Mutta niin kuin yleensäkin kriisin hetkellä ovat ratkaisut yllättävän lähellä. Hiljalleen Soile rauhoittui. Hän vaipui jonkinlaiseen horteeseen ja hänen siinä ollessaan alkoivat asiat loksahdella paikoilleen.

Sillä hetkellä Soile oli varma, että Mikolta hän ei minkäänlaista apua saisi. Uudenlainen varmuus selviämisestä valtasi Soilen mielen. Totta kai hän pärjäisi ja selviäisi! Vuosikaudet oli Mikko vähätellyt ja epäillyt Soilen kykyjä ja taitoja lähes jokaisella elämän alalla ja saanut Soilenkin uskomaan omaan mitättömyyteensä. Mutta viime aikoina tietoisuus omasta itsestä ja omista kyvyistä oli herännyt Soilen sisällä. Hän oli saanut hyväksyntää, tunnustusta ja kannustusta muilta ihmisiltä, eivätkä Mikon sanat enää koskaan saisi Soilea tuntemaan itseään mitättömyydeksi. Sellaisia sanoja ja tekoja ei Mikko pystyisi enää keksimään, että hän niillä Soilen nujertaisi!