Mutta nyt oli määräaika vääjäämättä kulumassa umpeen. Pekka alkoi kysellä viesteissään, milloin tapaaminen oikein järjestyisi, sillä hän ei aikonut antaa asian vain painua unholaan. Petturimaisesta luonteestaan huolimatta oli Liisassa sen verran naista, että hän päätti Pekan tavata, kuten sovittu oli. Sitä paitsi, jos hän nyt liukenisi olemattomiin, voisi Pekka kohta usuttaa poliisit hänen peräänsä. Ja vaikka ei sitä tekisikään, loppuisivat ainakin lahjominen ja rahan antaminen siihen paikkaan.

Parasta oli suostua tapaamiseen. Sen jälkeen voisi lypsämistä jatkaa, kunnes sitten jossakin vaiheessa voisi Liisa ilmoittaa Pekalle, etteivät hänen tunteensa olleet roihahtaneet sellaiseen liekkiin kuin hän ensin oli kuvitellut. Ellei sekään auttaisi, olisi Liisalla kyllä muitakin keinoja, joilla hän saisi suhteen loppumaan.

Eräässä lyhyessä viestissä Liisa sitten ilmoitti Pekalle, että tulevana viikonloppuna iäkkäät vanhemmat ja heidän hoitonsa olisivat sisaren vastuulla, ja Liisalla olisi pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Olisi hänellä toki paljon muutakin tehtävää viikonloppuvapaallaan ollut kuin treffit Pekan kanssa, sen Liisa mainitsi myös, mutta koska Liisa oli rehellinen ja luotettava ihminen, hän aina piti lupauksensa. Treffejä voitiin siis alkaa suunnitella.

Saatuaan Liisan viestin tuntui Pekasta kuin hänen sydämensä olisi kääntynyt ympäri. Vihdoinkin hän saisi nähdä rakkaan Liisan! Tätä hän oli odottanut kuin kuuta nousevaa! Lopultakin odotus palkittiin. Ja millä tavalla? Pekka oli varma, että kihlattuna miehenä hän reissultaan palaisi.

Pekka alkoi tutkia kalenteriaan. Voi, onnetonta! Tulevana viikonloppuna olisi hänellä koulutusta koko viikonlopun ajan. Mikä nyt neuvoksi? Koulutus oli tärkeä, lähes pakollinen, ja ellei Pekka siihen osallistuisi, menettäisi hän kahden ja puolen päivän palkan. Kaiken lisäksi oli Pekan työpaikka muutenkin veitsenterällä. Hän oli saanut esimieheltään jo kaksi huomautusta huonosti hoidetusta työstä.

Pekka tunsi rimpuilevansa puun ja kuoren välissä. Yhtäältä oli työpaikka hänelle välttämätön ja tuiki tarpeellinen, vaikka viime aikoina oli työ alkanut maistua enemmän tai vähemmän puulta. Mutta miten hän itsensä ja Liisan elättäisi ilman työtä? Ei mitenkään!

Toisaalta ajatus Liisasta ja yhteisestä elämästä tämän kanssa sekä pään sekoittanut rakastuminen mielikuviin ja toiveisiin olivat vallanneet hänen ajatuksensa niin, että tavallinen arki ei tuntunut oikein miltään. Pekka eli ”sitten kun” –elämää. Hän hoiti juuri ja juuri välttämättömät työt ja toimet, mutta harrastukset ja muu kodin ulkopuolinen elämä olivat jääneet jo ajat sitten.

Töistä Pekka kiirehti suoraan kotiin, kuunteli romanttista musiikkia ja lähetteli sitä linkkeinä Liisankin kuunneltavaksi. Hän saattoi istua tuntikausia haaveilemassa Liisasta. Ensitapaaminen sai yhä uusia, entistä ihanampia piirteitä, kun Pekka kävi sitä mielessään läpi kerta toisensa jälkeen.

Pekka alkoi lyödä laimin myös kodin ja oman siisteytensä hoitamista. Pyykkivuori kasvoi kasvamistaan, samoin pesemättömien astioitten vuori. Lehtiä ei Pekka ollut lukenut saati toimittanut paperinkeräykseen pitkiin aikoihin, ja ruuakseen tilasi hän kotiin pizzaa, jonka sitten söi sormin sohvalla istuen. Tyhjiä pizzalaatikoita oli kertynyt runsaasti pöydille ja kaikille mahdollisille tasoille.                                                                                                                                                 

Kodissa alkoi olla pistävä lian haju, mutta Pekka itse ei sitä lainkaan huomannut.