Palattuaan takaisin työpöytänsä ääreen piti Pekka tuumaustauon. Nyt oli edettävä tarkasti ja harkiten, jotta pääsisi mahdollisimman pitkälle. Ei kannattanut hätiköidä eikä paljastaa heti kättelyssä kaikkia korttejaan, jos mieli edetä toivomaansa suuntaan. Sen verran oli Pekalla sentään itsetuntemusta, että hän tajusi Liisan suhteen tehneensä montakin hätiköityä ehdotusta, jotka Liisa sitten oikopäätä oli torjunut. Nyt pitäisi tällaisia ylilyöntejä yrittää välttää.

Ensi töikseen päätti Pekka selvittää Liisan osoitteen. Sehän löytyisi helposti näpyttelemällä  Liisan puhelinnumero palveluntarjoajan sivulle. Niin toki löytyisikin, jos numero olisi julkinen ja ”kiinteä”. Mutta eihän Pekka-ressukka tiennyt, että Liisalle soittaessaan oli hän aina soittanut prepaid-liittymään. Ei sellaisia numeroita miltään sivuilta löytyisi. Eikä Pekalla ollut tietoa myöskään Liisan oikeasta sukunimestä. Pekan lähettämät rahat olivat ohjautuneet samannimisen ystävättären tilille, mutta vain etunimi oli sama. Liisa oli osannut peittää jälkensä tarkoin.

Pekan ensimmäinen suunnitelma Liisan henkilöllisyyden selvittämiseksi oli siis mennyt kiville. Mistä nyt apu? Hänellä ei ollut tietoa Liisan työpaikasta. Jotain it- alaan liittyviä toimistohommia Liisa teki, sen verran Pekka tiesi, mutta siinä kaikki. Siitä suunnasta ei siis apua heruisi.

Epätoivo alkoi vallata Pekan mielen. Paitsi että Pekka tunsi murhetta siitä, että tulevaisuuden haaveet olivat tällä tavalla romuttuneet, alkoivat nyt myös katkeruuden ja katumuksen tunteet nostaa päätään. Liisa oli huijannut häntä monella tavalla, eikä pienin huijaus suinkaan ollut se, että Pekka hyväuskoisuuttaan oli antanut Liisalle huomattavan määrän rahaa.

Selvä petos tässä oli kyseessä! Pekka tekisi tästä vaikka poliisiasian, elleivät asiat muuten selviäisi. Ei hän luultavasti rahojaan koskaan takaisin saisi, vaikka oikeuteen asti mentäisiin. Mutta hyvä oli muidenkin saada tietää, millainen huijari Liisa pohjimmiltaan oli.

Pekka tunsi uuden voiman alkavan kasvaa sisällään. Tarpeeksi oli häntä jo pilkattu ja naurunalaiseksi saatettu niin Liisan kuin muidenkin taholta. Nyt aikoi hän itse laittaa sille pisteen. Vielä saisi koko maailma nähdä, millaisesta puusta Pekka oli veistetty. Siinä saisivat Liisa ja kaikki muutkin maailman naiset pitkän nenän, kun Pekka lähtisi taisteluun omien oikeuksiensa puolesta.

Mutta mitä hän nyt oikein tekisi? Jokainen tie oli johtanut umpikujaan. Liisaa ei tuntunut lainkaan olevan olemassa virallisesti. Ei löytynyt osoitetta, ei puhelinnumeroa, ei mitään konkreettista.

No, jos viralliset tiet eivät mihinkään johtaneet, tuumi Pekka, täytyi sitten käyttää epävirallisia teitä. Olihan Pekalla tallella Liisan hänelle lähettämät sähköpostit. Kyllä niitten avulla saataisiin viimeistään selville Liisan henkilöllisyys. Ellei sekään onnistuisi, oli Pekalla takataskussaan vielä yksi suunnitelma…