Ensimmäisenä kommentoinut VV arveli PA: n mainitsemien lämpötilojen olevan varmaan sopivia terveelle ihmiselle. Mikä sitten mahtoi olla käypänen lämpötila heikommassa hapessa olevalle, siitä hän ei maininnut mitään. Sen sijaan hänen Kärpäsen mielestä varsin erikoinen, tiettyyn alapääsuuntaan kallellaan oleva ajatuksenjuoksunsa kiinnitti huomiota.

Kärpästä ihmetyttää joidenkin kommentoijien halu työntää oman mielensä törkyä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin esimerkiksi kommenteiksi toisten blogeihin. Jos tuollaiset ihmiset kuvittelevat typeryyksillään jotenkin kirjoittajaa halventavansa, niin siinä he erehtyvät pahemman kerran. Kärpänen on aina ollut sitä mieltä, että sellainen kommentti, jossa vähättelyn, ruman kielenkäytön, haukkumisen yms. keinoin yritetään halventaa kirjoittajaa ja saada hänet huonoon valoon, on aina ensisijaisesti kommentoijan käyntikortti, joka kertoo lähinnä sen, millaisin eväin kommentoija on liikkeellä. Se on osoitus myös siitä, ettei kommentoija valitettavasti parempaan esitykseen pysty.

PA: n vastauksesta on vaikea päätellä, millä tavoin hän VV: n kommentin ymmärsi. Ainakaan hän ei näyttänyt asiasta pahemmin älähtävän. Se tuntuu hiukan oudolta, kun pienistäkin asioista oli joskus noussut kova myrsky vesilasissa. Mahtoiko syy PA: n matalaan profiiliin piillä siinä, että VV: n kommentin sisältö oli esitetty verhotusti? Vai siinä, että PA pelkäsi VV: n taas kerran tekevän pesäeron koko yhteisöön, jos häntä hiukan ojentaisi. Yhteisöllä ei nimittäin ollut varaa siihen, että muutenkin harvalukuinen joukko entisestään harvenisi (Kärpäsen huom!). Vastauksensa lopussa PA toisti saman, mikä jo varsinaisessa postauksessa oli tullut esiin: kylmä oli, ja se oli ikävä tunne.

TiHe tuntui kärsivän samoista ongelmista. Muutama piiru alle hellerajan (Kärpäsen huom!) olisi sopiva lämpötila ihmiselle, jolla veri ei enää nuoren humman tavoin juossut. Onneksi TiHe: llä oli mahdollisuus itse säätää lämpötilaa sopivaksi, ja villapaidoista sai toki aina helpotusta asiaan, mutta moninkertaisiin villapaitoihin kääriytyminen sisätiloissa ei houkutellut.

PA ei myöskään pitänyt siitä, että kotona piti olla pukeutuneena kuin naparetkellä. Se oli erityisen hankalaa, jos piti tehdä jotakin. Silloin oltiin tavallisesti paikoillaan, ja sopiva lämpötila oli elinehto. Mutta eihän kerrostaloasunnoissa päässyt lämmönjakohuoneeseen lämpötiloja itselleen sopiviksi rukkaamaan. Siinä oltiin aivan toisten armoilla. Tulevana talvena asialle aiottiin tässäkin taloyhtiössä tehdä jotakin.

Moni muukin tuntui viihtyvän reilusti kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. PPHH: lla taisi kuitenkin olla eskimoitten ruskeaa rasvaa kehossaan, kun hän kertoi kirjoitushetkellä oleilevansa melko viileissä oloissa. Itätuuli puhalteli nurkissa tuoden Siperiasta? kylmää ilmaa, ja maalaistalossa, joka lämmöneristykseltään taisi olla kuin harakanpesä, ei lämpötila hevillä noussut kovin korkealle. Mutta kaikkeen tottuu, totesi hän sitten. Ja toki hänelläkin ykkösasunnossaan oli ihan siedettävät oltavat, kun lattialämmityksen avulla lämpötila pysyi tasaisena kaiken aikaa.

KHÄ oli tunnetusti ”kylmäverinen”, johan sen nikistä saattoi päätellä. Hän kertoi, että yli kahdenkymmenen menevä lämpötila alkoi tällaiselle saalistajalle olla jo aivan liikaa. Olo tuntui tukalalta, kuten oli käynyt taannoisella kyläreissulla ison kirkon katveeseen. Jos kommenttia luki tarkasti, saattoi asian tulkita myös niin, että viileä huonelämpö oli KHÄ: lle pakon sanelema juttu. Lämpökin maksoi, joten jalkaparit vain liikkeseen ja veri kiertämään (Kärpäsen huom!).

PA ei ollut ollenkaan vakuuttunut, että KHÄ: n suosima lämpötila olisi ihmiselle sopiva. Kyllä siinäkin tarkeni, mutta ulkovaatetusta sai varmasti haalia päälleen, jos tuossa lämpötilassa aikoi itsensä lämpimänä pitää. Sitten oli PA: lla lyödä pöytään jo selviä faktoja. Näissä lämpötiloissa oleiltiin, näissä taas tehtiin työtä. PA: n taloyhtiössä jo yhden asteen lämpötilan nosto toisi kuukaudessa useamman euron korotuksen hoitovastikkeeseen, mutta PA oli sen valmis maksamaan. Mukavuus oli tärkeää! Kunhan nyt vain saisi päättävät elimet liikkeelle, ja asian etenemään.

Äskeisestä kylmänkestävyysuhostaan huolimatta joutui myös nyt KHÄ tunnustamaan, että tällä hetkellä idästä puhaltava vihuri tuntui kyllä nurkissa. Nyt oli käännettävä hanat kaakkoon ja sukkelaan. Pienellä vastikkeella tässä selvittiin, ja lämmötkin sai itse säädellä. Hallituksessa KHÄ oli, mutta vain varalla.

Vai sellaista! Vaikkei Kärpänen olekaan mikään lvi-alan asiantuntija, niin jotain sekin sentään tietää. (Ja ellei tiedä, niin käyttää g-kirjaimella alkavaa loistavaa apuneuvoa.) Lienee siis pienen ”oppitunnin” paikka. Jos KHÄ kärsi vilua ja nälkää, ei suinkaan pitänyt hanoja kaakkoon kääntää. Sillä tavalla sai aikaan vain entistä jäätävämmän tunnelman.

Selatessaan kommenttisaldoa hiukan alaspäin huomaa Kärpänen, että myös anonyymi-villasukka puhuu samasta asiasta. Mutta sehän on vain anonyymin typerä lausahdus. Tässä yhteisössä ei sellaisille annettu mitään arvoa. Tälläkään kertaa ei kukaan reagoinut asiaan mitenkään, mutta Kärpänen antaa kyllä anonyymille täydet pisteet hienosta hoksaamisesta. Hyvä, Pässinpökkimä!

Saattoi kylläkin olla, että KHÄ: n maininta hanojen kääntämisestä tiettyyn väli-ilmansuuntaan, samoin kuin idästä puhaltava kylmä puhuri tarkoittivat vallan muita, ns. sisäpiirin asioita. Mutta nämä nyt ovat näitä Kärpäsen tulkintoja: eihän se mitään osaa eikä ymmärrä. Kunhan silmiään pyörittelee ja turhaa jauhaa.

PA palasi selittämään, että säätönupit olivat jo niin levällään kuin mahdollista. Haaleasta sai kylmää kääntämällä toiseen suuntaan, mutta yhtään asteen sadasosaakaan ei lämpöä saanut herutettua lisää. Pielessä olivat säädöt pahemman kerran, mutta hallituksen jäsenenä oli PA: lla ainakin teoriassa saada asiaan korjaus. ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -tyyliin käytiin nyt ristiretkelle lämpimämpien asuntojen puolesta. Lopuksi arveli PA vielä, että veto, jonka sai aikaan ilmanvaihtoa hoitava imuri, oli kaikista pahinta.