Jossakin kohtaa ennen Jyväskylää alkoi sataa rankasti. Samalla auton lämpömittari laski kuin lehmän häntä yhä alempiin lukemiin. Kun se näytti enää seitsemää plusastetta, oli jo vaikea uskoa, että lähestyttiin juhannusta, keskikesän juhlaa. Olihan tällaisiin juhannussäihin toki viime vuosina totuttu, mutta silti juhannusta olisi mieluummin viettänyt kauniissa, lämpimässä ja sateettomassa säässä, kuin tällaisessa koiranilmassa.

Ilmat ja säät ovat kuitenkin niitä asioita, joihin me ihmiset emme pysty vaikuttamaan kuin korkeintaan välillisesti omilla valinnoillamme, ja silloinkin tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat aika vähäiset. Joten säihin on tyytyminen, sillä ”pistäpä kätesi eteen”, tapasi entinen mieheni usein sanoa silloin, kun jollekin asialle ei kerrassaan mitään mahtanut.

Kotipaikkakunnaltani Jyväskylään johtava tie on aika kapea ja mutkainen. Välillä on kyllä ohituskaistoja, joista ilmoitetaan jo hyvissä ajoin, jotta autoilijat tietävät niihin varautua. Siitä huolimatta matkustavaisten joukkoon osuu aina myös heitä, jotka viittaavat kintaalla moisille ohjeille.

Seurasin erästäkin autoilijaa, joka aina ohitti minut ja monet muutkin eikä kertaakaan ohituskaistalla, vaan jossakin muualla, missä hän ilmeiseti katsoi sen turvalliseksi. Kapealla tiellä rankkasateessa oli ohituskaistan käyttäminenkin jo riski. Kun surutta ohitteli, missä sattui, olivat jo kaikki tiellä liikkujat vaarassa. Kuin ihmeen kaupalla hurjastelija onnistui ohituksissaan eikä mitään sattunut kenellekään ainakaan sillä tieosuudella, jonka itse jaoin tämän teiden ritarin kanssa.

Matkani varrelle osui myös mainio kahvila nimeltään Karoliinan Kahvimylly. Kun uusi tie oli rakennettu, oli Kahvimylly jäänyt vanhan hiekkatien varteen melko syrjään. Siitä huolimatta ihmiset, jotka kerran olivat Kahvimyllyn leivonnaisia nauttineet ja sen palvelusta nauttineet, poikkesivat sinne ohi kulkiessaan, vaikka matkaan näin tuli ylimääräisiä mutkia.

Minä kuuluin myös tähän Kahvimyllylle sydämensä menettäneiden matkustavaisten joukkoon enkä koskaan jättänyt tätä pysähdystä väliin. Se ei osunut aivan puolimatkaan, mutta lähelle sitä kuitenkin, ja joka tapauksessa tarjottavat olivat sitä laatua, että pysähtyä kannatti. Kun Kahvimyllyn suolaisilla ja makeilla reilun kokoisilla leivonnaisilla ravitsi itsensä, jaksoi hyvin perille asti ilman uusia tankkauspysähdyksiä.