Kärpäsen seuraava postaus sai kuusi kommenttia. Sekaan mahtui monenlaista mielenilmaisua niin anonyymeiltä kuin nikillisiltäkin. Kommentoinnin aloitti anonyymi, joka sanavalinnoista päätellen ei ollut yhteisön jäsen eikä tuntenut edes minkäänlaista lukkarinrakkautta sitä kohtaan. Kärpäsen teksti oli hänen mielestään hauskaa, ja hän kehotti kärpästä jatkamaan pörinäänsä.

Seuraava kommentoija esiintyi nimellä, mutta ainakaan kärpäsellä ei sen perusteella ollut harmainta haisua kommentoijan henkilöllisyydestä. Nimihän saattoi sitä paitsi olla tekaistukin. Luultavasti ko. henkilö oli ensi kertaa asialla, sillä lyhyt vilkaisu tekstiin osoitti, että suomenkieli oli tällä heikohkosti hallinnassa. Tähän asti kaikki kommentoijat, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, olivat kärpäsen joskus vähän vajavaisen ymmärryksen mukaan taitaneet äidinkielensä kirjallisen käytön jokseenkin moitteettomasti ja sujuvasti.

Niin tai näin kommentoija koki kärpäsen tekstin hyvänä tiivistelmänä aiheesta, joka blogista lukien vaikutti varsinaiselta sekametelisopalta. Lisäksi kirjoittaja epäili, että koko yhteisblogi saattoi olla jonkin hoitolaitoksen potilaitten terapiasivusto, ”hoyrynpaasto” tai peräti opiskelijoitten tahallisesti liikkeelle laittama hupijuttu, vähän kuin aprillipila, jolla haluttiin nähdä, kuinka monta saadaan höynäytettyä mukaan.

Sitten saatiin lukea jo hiukan tutumman kommentoijan tekstiä. Herra, joka ei kaikin ajoin nauttinut yhteisössä kovinkaan suurta luottamusta, (mahtoiko edes olla varsinainen jäsen, se on kärpäselle edelleen enemmän tai vähemmän epäselvä asia) avasi nyt sanaisen arkkunsa. Tällä kertaa herra taputteli oikein karvattomia käsiään ylistyssanojen ohella. Suuri oli nautinto, kun sai lukea kärpäsen pörinöitä. Kiitoksia sateli oikein kahdessa erässä. No, tuumii kärpänen. Tällä kertaa näin, mutta antaapa ajan kulua. Katsotaan sitten, mihin asentoon tutti silloin pistetään.

Kommentin lopussa oli vielä jonkin sortin vihjaus ilmeisesti johonkin yhteisblogin sisäpiirijuttuun. Sitä ei kärpänen ymmärtänyt, mutta antoi kommentin olla paikallaan sellaisenaan, kuten aina kaikkien muidenkin kommenttien.

Edellisessä postauksessa kärpänen jo hiukan vihjaili, että kohta alkaisi kieli kellossa muuttua yhdellä jos toisellakin. Ensimmäisenä alkoi ampua kovilla kommentoija, joka muutamaa postausta aiemmin oli pariinkin otteeseen ilmaissut ilonsa ja mielihyvänsä kärpäsen ”heräämisestä” taas kirjoituspuuhiin. Nyt ei tuosta ilosta ollut enää jälkeäkään.

Kommentoija julkaisi oman kommenttinsa yhteydessä ”uhkausviestin”, joka oli asian tiimoilta tullut yhteisblogiin, mutta sopimattomana, asiattomana ja ala-arvoisena sieltä hetimiten poistettu. Kommentoijan kysymys kuului, hyväksyttiinkö tällainenkin. Kärpänen ei oikein ymmärtänyt, kenelle kysymys oli tarkoitettu, mutta tuollaisen törkytekstin liittäminen kärpäsen blogiin vaikutti kyllä jokseenkin tarkoitushakuiselta, eikä kommentoija tästä ”päähänpistostaan” ja ”ajattelemattomuudestaan” aivan siivensipaisulla sitten päässytkään, kuten myöhemmin ilmenee.

Kommentin loppuun oli lisätty vielä joku ihmeellinen kirosanoilla höystetty lausahdus, jossa myös puhuttiin karvoista ja leipomuksista, kuten edellisessä kommentissakin. Asia ei edelleenkään auennut kärpäselle, mutta johdatteli kyllä ajatuksia tiettyyn suuntaan, mikä saattoi olla kommentoijan tarkoituskin.

Joka paikkaan ehtivä anonyymi, kuka lie heistä yritti hiukan kai keventää tunnelmaa kyselemällä ruskeitten makeitten leivonnaisten talvivaatetuksesta. Tällä kertaa ei ketään naurattanut, sillä viimeinenkin kommentoija, joka sivumennen sanottuna ehti ihmeen paljon niin virtuaalimaailmassa kirjoittaen, lukien, laskien, kommentoiden ja lätkää heilutellen kuin myös kirjoitustensa mukaan oikeassa elämässä laulellen, leikkien, matkustellen, ja ennen kaikkea suussa sulavia makupaloja paistellen, kertoi totisin äänenpainoin, miten myrsky velloi vesilasissa ja vähän muuallakin, niin että aallot saattoivat hetkenä minä hyvänsä lyödä yli laitojen.