Mutta nyt aloitti VRK pitkän ja hartaan selontekonsa, josta tunnetusti ei puuttunut epäselvyyksiä eikä kiemuraisia lauserakenteita, joissa usein jälkimmäinen kumosi sen, mitä ensimmäisessä oli sanottu. Olisi kuulemma joskus vuonna nakki ja sinappi voinut käydä jopa niin, että VRK olisi toiminut yhteisen tapaamisen isäntänä.

Muutama kymmenen valittua olisi vaivatta mahtunut samaan kylpytynnyriin savusaunan nokia pois itsestään hankaamaan ja sen jälkeen syömään, juomaan ja iloitsemaan runsaasta pitopöydästä. Tanssimaan olisivat halukkaat tietenkin paikan päällä päässeet, iltapalaa olisi tarjottu ja musiikkia monenmoista olisi järjestynyt, ja vielä kaiken kukkuraksi olisi ollut mahdollisuus lavatansseihin läheisellä tanssilavalla!

Paikat oli jo etukäteen käyty syynäämässä, mutta kesäaikana ei majoitusta olisi niin isolle porukalle voinut järjestää, joten sinnepä meni se mahdollisuus. Palo tapaamisen järjestämiseen kyti kuitenkin edelleen VRK:n rinnassa. Seuraavassa yhteisessä kokoontumisessa hän sitten kainosti toi asiansa esille. Eipä aikaakaan, kun hän sai kuulla, että paikalla oli kilpaileva järjestäjä, jolla oli jo partnerikin katsottuna.

Kohteliaasti kutsuttiin nyt VRK mukaan trioon, mutta siihenkös olisi tämän ylpeys taipunut. Ei, ”pitäkää tunkkinne” -tyyliin hän ilmoitti vetäytyvänsä kisasta. Eikä antanut ylpeys periksi vieläkään, joten tänne suuntaan oli turha kurkistella, mikäli yhteisen tapaamisen järjestää kaipailtiin.

VRK:n jyrkkä "ei" oli kuin punainen vaate rauhanpuolustajalle, joka alkoi oikein maanitella häntä järjestämisvastuuseen. Ehdotuksia ohjelmaksi, majoituksen järjestämiseksi ja vaikka miksi tuli kuin sieniä sateella. Mutta VRK oli järkkymätön kuin kivimuuri. Hän ei ryhtyisi mitään järjestämään, korkeintaan jotain pientä leikkimielistä vauhtikisaa voisi ajatella, mutta ei sitäkään tässä vaiheessa, kun kunto ei oikein kestänyt, eikä omia vehkeitäkään ollut käytettävissä.

(Jos Kärpänen nyt hyvinkin pahasti väärin on ymmärtänyt, pyytää se anteeksi väärinymmärrystään. Tahallista se ei missään tapauksessa ole ollut, mutta tällaisen käsityksen se sai, kun kielikukkasia luki välillä varmaan jo väärinpäinkin.)

Rauhanpuolustajalla oli keino tähänkin vaivaan, mutta jos ei, niin ei. Mutta miten olisi purjehdusretki läntisen naapurimaan pääkaupunkiin. Silloin olisi mahdollisuus UPK:kin saada mukaan samoihin rientoihin. Tuon kuultuaan innostui UPK uudemman kerran. Kun vielä rauhanpuolustaja toivoi oikein elävää tapaamista hänen kanssaan, levisi UPK:n suu aivan korviin asti.

Mutta VRK torjui tämänkin ehdotuksen. Hän ei noihin paatteihin ollut jalallaan astunut enää vuosikausiin. Niin oli ruokotonta ja sikamaista meno niissä. Sellaista käytöstä VRK inhosi yli kaiken, ja siihen samaan sarjaan kuuluivat myös tekopyhyys, hienostelu sekä ylvästely.

Nyt pyörittelee Kärpänen taas ihmeissään suuria verkkosilmiään. Ei sopinut hienostella, mutta yhtä paha oli sikailla. VRK varmaan itse osasi aina ja joka tilanteessa toimia juuri sillä sopivan rahvaanomaisella hienostuneella tyylillä, joka ilmeisesti oli se tapa, jonka hänkin käytösmalliksi kelpuutti (Kärpäsen huom!).

Tästä VRK:n tunteenpurkauksesta sai myös UPK pään auki. Ei voinut hänkään sietää moista hamstrausta ja ilmaisen viini latkimista. Pakosta astui hän laivaan, sillä niin kyllikseen oli hän saanut siitä ihanuudesta aikoinaan työmatkoillaan. Mutta hyvässä lintukotoseurassa risteily olisi tietenkin kokonaan toinen juttu. Olisikohan vaan? kysyy nyt Kärpänen. Mutta tietysti olisi! Lintukotolaisethan olivat valioporukkaa! Eivät he moiseen käytökseen alentuisi, eivät varmasti!