Illalla mua taas koiteltiin, meinaan henkisesti.

Määhän kerron joku aika sitte, että olin hukannu kirijastokorttini. Sillon apu oli kumminki lähellä. Ei muuta ku tytön käyttämättömällä kortilla lainaamaan! Siitä on ny noin kuukauvenpäivät. Se tais olla uuvenvuojenaatto, ku tämä tapahtu. Nyt oli kirijojen laina-aika sitte kulumassa umpeen. Tänään olis toisen kirijan viimenen palautuspäivä. Toisessa oliki ollu vaan vaan viikon laina-aika, ku se oli uutuuskirijoja ja suosittu. Sen mää olin tietenki lukenu ensin ja palauttanuki ajallaan.

Mutta toisen kirijan lukemisessa mulla oli menny enemmän aikaa, vaikka se hyvä kirija oliki. Ny seki oli kumminki luettu viimestä sanaa myöte ja ihan ajallaan. Mitä sitte muuta, ku palauttamaan! Mää aattelin kumminki, että en millään viihtis lähteä liikkeelle pelekän kirijan palauttamisen takia. Määhän voisin lainata sen uuvestaan, ku mulla on tunnukset kirijaston lainausjärijestelmään. Palauttasin kirijan sitte, ku muutenki tulis asioita sinne suuntaan.

Eilen sitte ennen ku pistin koneen kiinni alon lainata kirijaa uuvestaan. Hyvin pääsin järijestelmään sisälle ja kaikki meni niin ku pitiki. Sitte painon kohtaa ”Uusi lainasi”. Mulle aukes ”Omat tiedot” lokero ja sieltä mää luin, ettei mulla ollu yhtään lainausta. Emmää sillon vois mitään uusiakaan.

Voi herran pieksut rouvan jalassa! mää aattelin. Tuossahan tuo lainattu ja huomenna palutettava kirija oli mun nokkani eessä! Mitä tämä typerä kone taas väittää ihan muuta? Mutta vaikka kuinka kahtelin ja palasin takasi ja koitin uuvestaan, niin aina sama juttu. Sitte vaan aattelin, että jostaki syystä lainaus oli pyyhkiytyny pois mun tievoista. Palauttaisin kirijan huomenna ja kysysin, miten asian laita oikeen oli. Tai sitte olisin vaan ihan hilijaa, ku eihän tässä kumminkaan mitään vahinkoa ollu tapahtunu.

Sitte mulle alako hilijalleen palautua mieleen uuvenvuojenaaton lainausreissu. Oliko ny niin, että nämä lainaukset oli tytön kortilla? Enhän mää tietenkään sillon vois niitä omilla tunnuksillani uusia.

Pikkuhilijaa alon kallistua tähän olettamukseen. Kysäsin asiaa vielä tytöltäki. Vaikka mistä se ny ulukomailta asti tietäs, mitä mää täällä oon soholannu. Olin kyllä vissiin maininnu sille siitä, että jouvun hätätilassa muistamattomuuttani käyttämään sen korttia.

Kyllähän tyttö mun soholailuni muisti ja minut tunsi. Kysäs vaan, että milläs kortilla kirijat oli lainattu. Sillon määki alon taas muistaa paremmin asioita. Ei tässä muu auttas, ku palauttaa vaan kirija tänään. Etin kumminki vielä tytön kortin ja koitin, jos pääsisin sillä uusimaan kirijan. Kortissa oli numero, jonka kone kelepuutti. Mutta mistäs mää tytön salasanan olisin tienny. Kokeilin muutamia numeroyhistelmiä vähä summassa, mutta se ny olis ollu maaliman ihime, jos joku niistä ois kelevannu. Hoh-hoijaa, kyllä on mukavaa ja heleppoa tämä tietokoneaika! Semmää vaan sanon!