Kun seuraavaksi ehdoteltiin sytytintä, mutta ei kelvannut sekään, alkoi VRK tehdä oikein listaa tähänastisista ehdotuksista. Monenlaista oli jo ehdotettu, mutta nyt latasi VRK ”laitteelle” oikein jymyehdotuksen. Se kesti kovaakin kulutusta, oli hygieeninen ja sopi myös matkakäyttöön. Luovuuden saattoi nähdä oikein puhkeavan kukkaan tuossa VRK: n ehdotuksessa, niin lennokas se oli. Mutta ei saanut hyväksyntää tämäkään ehdotus, vaikka ehkä joiltain osin osui oikeaankin.

Kun ei kukaan oikein osannut arvata mitään uutta, vaan yhä tarjottiin samoja, jo hylättyjä ehdotuksia, alkoi asia välillä pyöriä jo kokonaan muiden asioiden ympärillä. Lettuilija kertoi osallistuvansa laulunluikautuskisoihin. Paikkakin mainittiin ja toivottiin tuttuja katsomaan ja kuuntelemaan esityksiä. Paikka oli mukava, todisti vielä VA, joka pitkästä aikaa sanoi sanasen hänkin.

IVK taas osallistui asiaan kertomalla, että sukua asui yhä noilla seutuvilla. Nyt täytyi varmaan ryhtyä miettimään orpanoimisreissua oikein tosissaan, kun junalla pääsisi edullisesti. Mielellään olisi lettuiluja nähnyt IVK: n sukulaisineen kannustusjoukoissa.

Mutta nyt oli AVK miettinyt tarpeeksi. Hänhän oli perunut ensimmäisen arvauksensa saatuaan uusia vihjeitä tai oikeastaan huomattuaan kaikki annetut vihjeet. Arvaus osui lähelle, mutta muutaman minuutin päästä pani VA vielä paremmaksi tunnistamalla koko kasvin.

Olikohan lettuilija ajatellut arvuuttelunsa olevan niin hankala, että vielä seuraavalla viikollakin sitä tuumailtaisiin. Joka tapauksessa hän hiukan harmistuneena ”torui” arvaajia, jotka niin äkkiä olivat tienneet oikean vastauksen. Palkintona lähti kuitenkin musiikkia voittajille. Vielä tepasteli KHÄ paikalle ilmoittamaan, että lettuilijan tuntien olisi tietysti pitänyt arvata, että kasvimaailmassa tässä nyt liikuttiin. Olihan letunpaistaja tunnettu paitsi valkoisista, myös vihreistä peukaloistaan.

Lettuilija myös päätti postausviikon. Ensin hän kiitteli kaikkia arvuuttelujen laittajia. Mukavia ja hauskoja olivat olleet, kyllä, kyllä. Itselläänkin oli sellaisia vielä varastossa, mutta nyt ei hän niitä enää tänne yhteiseen blogiin laittaisi, vaan halukkaat voisivat käydä kurkistelemassa niitä letunkäryn seasta (Kärpäsen huom!). Samalla toivotteli postaaja hyvää talvea kaikille, sillä kyllä se nyt näytti alkaneen painaa päälle oikein voimalla.

Ennen kuin kukaan ehti sanoa juuta tai jaata, palasi lettuilija itse kommenttiosaston kautta kyselemään. Kysymys oli tarkoitettu PA: lle, ja siinä haluttiin tietää, eikö enää ollut mahdollista kommentoida lintukodon kirjoituksia anonyymina. Joku oli sellaista yrittänyt, mutta tullut huomaamaan, ettei se onnistunut.

PA kertoi, että anonyymit oli tosiaankin suljettu leirin ulkopuolelle, kun jotkut yhteisöläiset eivät oikein olleet kestäneet heiltä tullutta kritiikkiä. Mutta nyt olivat portit auki taas kaikille, joten tervetuloa vaan kommentoimaan kaikki niin nimelliset kuin nimettömätkin. PA kylläkin arveli, että suurin kommentointi-into oli tainnut jo laantua, sillä lintukodon jutut olivat viime aikoina olleet kovin kesyjä. Ne eivät juurikaan tainneet kommentoijien intohimoja herättää puoleen tai toiseen.

Uudesta mahdollisuudesta innostuneena lehahti heti eräs anonyymi paikalle. Hän kertoi kyllä arvanneensa, miksi anonyymit oli häädetty pois. Mutta nyt hän leikkimielisesti lupasi itse tehdä parhaansa saadakseen lintukotoon vähän elämää.

UPK ”varoitteli” liiasta innosta, mutta letunpaistajan mielestä pieni soppakattilan hämmennys oli paikallaan. Liekö anonyymi tuntenut ottaneensa itselleen liian suuren urakan uhotessaan ottavansa kaiken ilon irti uudesta mahdollisuudesta. Varovasti hän jo alkoi vetää häntää takapuoleen, mutta tulevaisuushan tuon näyttäisi, kuinka lennokkaaksi meno lintukodossa äityisikään (Kärpäsen huom!).