Signe oli mulla sitte opettajana ensimmäisen luokan loppuun asti, ku Lilli ei palannu sitte enää takasi. En oo varma, mutta luulen, että se muutenki oli ollu virassa jo yli varsinaisen eläkeiän. Ei siitäkään mitään puhuttu ainakaan kakaroille, mutta oon aatellu, että sen jalaka ei kaatumisen jäläkeen tullu kuntoon, ja se päätti sitte viimenki luopua opettajanhommista. Se oli kyllä viisas päätös. Lillillä oli nimittäin lellilapsia. Jos oli köyhistä tai aivan tavallisista olosta, sai sen kyllä tuntea nahossaan. Rikkaampien kakarat, vaikka sitte papin tyttö, pääsi Lillin armoihin.

Muistan Lillistä, että se asu koululla ihan luokan vieressä. Sillä oli aina tunnilla semmonen työtakki, joka muistutti mun mielestä navettatakkia. Se oli semmonen vihertävänharmaa väriltään ja siinä oli valakonen kaulus ja isot taskut. Taskussa se piti pyyhekumia. Jos kirijottaessa tuli virhe, piti aina viitata, ja sitte Lilli tuli pyyhkimään virheen pois.

Oli se kans tapa! Olikohan siinä takana semmonen aatos, että kakarat yritettiin saaha kirijottamaan mahollisimman virheettömästi, ku ei ite päässy pyyhkimään virheitään, vaan opettaja näki ne kaikki. Musta se oli kyllä aika nöyryyttävääki. Miten sitä ny ekaluokkalaiset ois pystyny kirijottamaan vielä kovinkaan täyvellisesti? Virheitä tuli aivan varmasti ja jokahinen niistä piti palijastaa opettajalle ja samalla muille oppilaille. Sitä en muista, että Lilli mun vihkollani ois erityisen palijo kumiaan käytelly, enkä sitäkään, että jonku vihko ois aina ollu kumitettavana. Mutta periaatteessa se musta oli ja on väärin.

Olisko köyhä kunta siitä palijo enää lisää köyhtyny, jos kaikille ois annettu omat kumit? Tuskinpa vaan! Ja saattohan olla, että kumit oli kyllä kaikille tilattu, mutta Lilli ei vaan niitä oppilaille antanu. Semmonenki se nimittäin oli, että ku mää ja mun kaksosveli oltiin samalla luokalla, sai molemmat kyllä omat Aapiset, mutta velipoika ei saanu tuua kirijaasa kotiin ollenkaan. Sitä säilytettiin pulupetissa ja vaan mun kirijaa kuletettiin kotona. Siitä piti molempien sitte läksysä tavata.

Ei sillä, etteikö se ois kyllä onnistunu. Tuskin myö Aapisesta ja sen lukuvuoroista riijeltiin, mutta nykysellä järelläni mää kapinoin kyllä tuommosta hommaa vastaan. Miltä mahto velipojasta tuntua, ku ei saanu omaa Aapistaan käyttää muualla ku koulussa? Keväällä se sitte sai tuua melekeen tuliterän Aapisen kotiin. En nimittäin muista, että Signekään ois muuttanu tuota Lillin typerää tapaa. Varmaan aatteli, että jos Lilli tuloo takasi, saa moitteita semmosesta omavaltasuuvesta. Olis kyllä ollu kirveellä töitä siinäki koulunpiossa, ois totisesti!