Tämä Susi tuntui olevan tavallista sitkeämpää sorttia, sillä hän ei tuntunut ottavan lainkaan todesta Punahilkan hieman penseää suhtautumista habitustaan kohtaan. Susi soitteli tämän tästä ja kyseli Punahilkan kuulumisia. Myös tekstareita tuli joskus, samoin s-postia. Musiikkikriitikon tehtäviin ei Punahilkan onneksi sentään enää tarvinnut ryhtyä.

Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna Susi oli menossa esiintymään Punahilkan syntymäkotikunnan naapurikuntaan ja kyseli kovasti Punahilkkaa seurakseen. Punahilkka vietti kyllä juhannuksensa niillä seuduilla, mutta ei hän enää kyseisenä viikonloppuna siellä ollut eikä kyllä ainakaan tämän Suden takia sinne jäisi. Se nyt oli varmaakin varmempaa.
 
Saattoihan olla, ettei Susi aivan tosissaan näitä kyselyjään tehnyt. Kunhan kokeili ikään kuin kepillä jäätä ja tunnusteli ilmapiiriä. Mutta tuskinpa sitäkään olisi tehnyt, ellei Punahilkka jollakin tapaa olisi turkin alle jäänyt kutinaa aiheuttamaan. Tilanne oli kutkuttava ja kiusallinen: kutitti kovasti, mutta kun ei ylettynyt raapimaan, ei sitten millään!

Heinäkuussa Susi taas soitti Punahilkalle ja pyysi tätä kanssaan erääseen kesätapahtumaan, joka järjestettiin Punahilkan silloisen kotipaikkakunnan lähistöllä. Oli kuulemma VIP-liput, joilla saisi kyllikseen syödä ja  juoda. Saisiko vielä kyllikseen n....kin, teki Punahilkan mieli vähän provosoivasti kysyä, mutta hillitsi sentään kielensä, tällä kertaa! 

Sinne olisi saattanut Punahilkka lähteäkin, kun ei ollut koskaan ennen tuossa tapahtumassa ollut. Mutta kutsu tuli vasta silloin, kun Susi oli jo matkalla ko. paikkaan ja muutaman kymmenen kilometrin päässä Punahilkan kotoa. Niin suurta hinkua ei Punahilkalla ollut sen paremmin kesätapahtumaan kuin Suden seuraankaan, että lennossa olisi lupautunut. Lisäksi hän oli suunnitellut muita menoja kyseiseksi viikonlopuksi, joten tarjouksesta oli nyt kieltäydyttävä.
 
(Sivumennen sanoen oli Punahilkka jo huomannut tämän Suden mieltymyksen miestä väkevämpiin aineisiin. Hän ei halunnut lähteä katselemaan humalaisten örinää ja rehvastelua sellaiseen paikkaan, josta moiseen menoon kyllästyttyään ei ollut mahdollisuutta päästä omin neuvoin kotiinsa. Muuten hänelle oli se ja sama, miten kukin alkoholiin suhtautui ja miten sitä käytti. Punahilkka ei aikasusia yrittänyt opettaa tai muuttaa. Maailmassa riitti susia. Jos yhden käytös alkoi tökkiä, ei sellaisen seurassa ollut pakko aikaansa kuluttaa.

Toinenkin sivuhuomautus lienee tässä paikallaan. Deittipalstalla, jolla Punahilkkakin susipoluillaan sipsutteli, oli noihin aikoihin vastikään avattu blogiosasto. Punahilkka oli innostunut siitä ja kertoili siellä kokemuksiaan Susimetsästä. Myös tämä Susi seurasi Punahilkan blogia naureskellen niille susipoloisille, joita Punahilkka välillä käsitteli kaikkea muuta kuin silkkihansikkain.

Susi innostui itsekin kokeilemaan bloginpitoa. Päivityksiä ei kylläkään ehtinyt kertynyt kovinkaan montaa, mutta juuri tuo VIP-tapahtuma oli Suden mielestä ilmeisesti ollut sen arvoinen, että siitä piti postaus rustata. Niinpä mainitun viikonlopun jälkeen saivat kiinnostuneet Suden blogista lukea, miten hän oli viettänyt kosteaa iltaa erään kuuluisan suomalaisen, autourheiluakin harrastavan jääkiekkoilijan seurassa. Jotta tarina olisi ollut uskottava, oli Susi tietenkin liittänyt postaukseen kuvan, jossa hän kyseisen henkilön kanssa käsi kaulalla maljoja kallisteli.

Punahilkkaan ei tuollainen kuuluisuuksilla ratsastelu tehnyt minkäänlaista, eikä ainakaan hyvää vaikutusta. Tuollaisiin omahyväisiin, itseään muita parempina pitäviin susiin oli hän törmännyt ennenkin. Heille oli tärkeää, että he näkyivät ja kuuluivat omasta mielestään oikeassa seurassa, ja että heistä puhuttiin. Mitä puhuttiin, se oli jokseenkin sivuseikka.)

Soittaessaan Punahilkalle oli Sudella toinenkin tarjous mielessään. Hänellä oli alkamassa loma ja suunnitteilla lomamatka itäiseen Suomeen. Sielläkin olisi mielenkiintoinen, Punahilkalle entuudestaan tuntematon kesätapahtuma ja lisäksi Sudella tuttavia, joiden luona voitaisiin majoittua, joten kovin ei kukkaron päälle reissu kävisi. Se oli Punahilkasta aina hyvä asia, sillä asuntovelallisena hän oli tarkka rahankäytöstään.

Tätä tarjousta Punahilkka lupasi harkita, sillä tuo Suomen kolkka oli hänelle melko vierasta, ja jos nyt sinne oikein kutsuttiin, niin miksipä ei. Tapahtumakin kiinnosti. Ei hän tälläkään kertaa oikopäätä mitään luvannut. Asiaa oli harkittava tarkasti ja monelta kantilta, ettei tulisi pahoja takaiskuja. Asia jätettiin siis hautumaan ja odottamaan Punahilkan päätöstä.