Millaiset aiheet sitten herättivät eniten mielenkiintoa?

Useaan kertaan on jo tullut mainituksi, että eniten näyttiin, vaikka julkisesti muuta väitettiinkin, availevan videopäivityksiä. Tämä olettamus perustuu siihen tosiseikkaan, että juuri tällaiset videonlataajat keikkuivat viikosta ja kuukaudesta toiseen suosituimpien blogistien listan kärkipaikoilla. Eivät he kait sinne muuten olisi päässeet, ellei sivuja tosiaan olisi avattu lukuisia kertoja; oman bloginsa kävijämäärän kasvatus kun ei itse klikaten onnistunut.

Toinen syy, miksi he siellä mahdollisesti olivat, oli se, että jossain vaiheessa heillä taisi päässä jokin piuha mennä solmuun niin, etteivät he enää itsekään käsittäneet, montako merkintää päivässä olisi sopiva määrä. Videonlataajia siis parjattiin, mutta siitä huolimatta uudet päivitykset oli aina pakko käydä katsomassa.

Myös runojen rustaajien sivut olivat varsin suosittuja. Monia heistä alkoi kuitenkin kalvaa sama kavala tauti kuin videospämmääjiä: omaan soljuvaan runokieleen ihastuttiin niin, että runoa pukkasi monen kymmenen merkinnän verran päivässä.

On helppo laskea, että jos yhden merkinnän lukee kymmenen ihmistä joka päivä, niin kymmenen merkintää tarkoittaa tietenkin kymmenkertaista lukijamäärää ja kaksikymmentä merkintää taas jotakin muuta. Ja vaikka monet vannoivat, etteivät ikinä, eivät kuuna kullan valkeana tuota julistusta tai hölynpölyä lue, niin joku sitä kuitenkin luki, koska kävijämäärät sen kuin kasvoivat.

Oli myös muutamia, lähinnä miespuolisia blogisteja, jotka etsivät netistä vitsejä ja sitten latasivat  oikein rautaisannoksen niitä sivulleen. Alussa useimmat naureskelivat niille mielellään, mutta kun niitä aina vain piisasi, alkoi taas soraäänten kuoro laulaa, miten ainakaan vitsejä ei jaksa, viitsi, halua lukea. Eräs vitsienlataaja, joka toki teki monenlaisia muitakin merkintöjä sivulleen, kertoi kuitenkin, että aina kun hän päivitti blogiaan vitsiosiolla, sivua avattiin vähintään viidenkymmenen kävijän voimin. Että se sitten niistä tylsistä vitseistä.

Useimmat bloggaajat kirjoittelivat sattumanvaraisesti erilaisista aiheista, ja se kiinnosti monia. Mutta oli myös heitä, jotka jo melko pian keskittyivät tiettyihin asioihin ja pysyivät linjassaan blogisivuston sulkemiseen asti. Myös heillä oli omat vakituiset kuin myös satunnaiset lukijansa.

Joskus blogeissa pohdittiinkin sitä, mitä kukin olisi halunnut toisten sivuilta lukea. Aiheet ja mieltymykset vaihtelivat laidasta laitaan, ja jokaiselle löytyi varmasti jotakin.

Enemmän kuin aihevalinta taisi lukumieltymyksiin kuitenkin vaikuttaa kirjoittajan taito ja persoona. Hyvä kirjoittaja sai kelvollisen, mielenkiintoisen tekstin aikaan vaikka rautanaulasta. Joskus saatettiin sortua yliyrittämisiin, ja se kyllä näkyi. Myöskään liian pitkät ja vaikeaselkoiset kirjoitukset eivät herättäneet lukuhaluja.

Mutta annapa olla, jos blogisti kertoi jotain sellaista, joka olisi voinut olla vaikka oikeasta elämästä. Jo alkoi sivulla virrata kävijöitä. Sen lisäksi, että lukijoita riitti, riitti myös neuvojia. Jollain tapaa ihmisten ahdinko, vaikka sitten virtuaalinenkin kiinnosti myös blogimaailmassa. Tämähän oli kuin iltapäivälehden sensaatiohakuinen uutinen. Oli suorastaan jännittävää seurata, kuinka pahasti tuossa oikein kävisi…

Summa summarum voidaan kait sanoa, että jokaisella blogistilla oli lukijoita, kaikki aiheet maan ja taivaan väliltä kiinnostivat ja blogikansa eli ja hengitti jokaisesta sanasta, joka bloggaajien virtuaalikynästä bittiavaruuteen lennätettiin…