Kaikki sujuukin hyvin. Leila on rakastunut ja hyvin nuori hänkin. Jos hän joskus huomaakin Markun käytöksessä jotakin erikoista, hän ei ota asiaa puheeksi, vaan painaa sen villaisella ajatellen sen kuuluvan asiaan. Niin kauan kuin kaikki sujuu ilman suurempia erimielisyyksiä ja riitoja, on se Leilan mielestä riittävän hyvää elämää.

Elämä soljuu näin hiljakseen eteenpäin. Joskus Leila ottaa puheeksi Eskon. Hän haluaisi tutustua poikaan. Eivätkö he adoptiosta huolimatta voisi käydä Eskoa katsomassa? Markku ei koskaan suoraan kieltäydy vierailuista, mutta siirtää niitä aina jollakin tekosyyllä eteenpäin. Vähitellen alkaa Leilasta tuntua, että adoptioasia ei taida ihan sellainen ollakaan kuin Markku on antanut ymmärtää. Hän ei kuitenkaan halua suututtaa Markkua, jonka luonteen äkkipikaisuuden on jo tullut tuntemaan, vaan lakkaa puhumasta asiasta kokonaan. Esko kuuluu Markun aikaisempaan elämään. Jos ei Markku hänestä halua puhua, niin ei Leilakaan aio pitää asiaa jatkuvasti esillä.

Sitten Markku ottaa puheeksi yhteiset lapset. Hän vähän yllättyy, kun Leila ilmoittaa, ettei halua omia lapsia lainkaan. Leilasta nimittäin tuntuu, ettei hänestä ole äidiksi. Hänen sisaruksillaan on lapsia, joista hän kyllä kovasti pitää, mutta heidän hoitamisensa riittää Leilalle. Ja onhan Markulla jo Esko. Häntä ei Markku ole halunnut itse kasvattaa, joten tuskinpa yhteisistä lapsista kannattaa edes keskustella.

Välttääkseen sen, ettei joudu selittämään Esko-asiaa Leilalle, tyytyy Markku vähin äänin Leilan päätökseen. Yhteisiä lapsia ei heille tule. Kummilapset ja sisarusten lapset saavat riittää. Ja kieltämättä lapset ovat vaivalloisia ja suuriäänisiä. Vuorotyötä tekevälle he ovat suoranainen rasitus, sen Markku muistaa ajoilta, jolloin Esko valvotti häntä pienessä kopperossa yövuorojen aikaan.

Kun Leilalla ei oman työnsä ja kodin lisäksi ole muuta hoidettavaa, alkaa hän vähitellen pitkästyä pelkästään kotosalla oloon. Hän päättää lähteä harrastuksiin. Ensin Markku tukee häntä tässä asiassa, mutta vähitellen alkaa Leilasta tuntua siltä, että Markku suhtautuu nurjasti hänen poissa oloihinsa. Aina, kun Leilalla on lähtö johonkin, heittäytyy Markku puhumattomaksi. Kun Leila palaa kotiin, kyselee Markku ivalliseen ja vihjailevaan sävyyn, millaista tällä kertaa oli ja keitä kaikkia Leila tapasi.

Mukavista ja virkistävistä menoista ja harrastuksista tulee Leilalle raskas taakka. Hänestä ei ole oikein, että hän joutuu selittelemään viattomia menojaan aivan kuin olisi ollut pahan teossa. Markun mustasukkaisuus, sillä siitähän tässä on kyse, on hyvin ovelaa. Ei hän koskaan suoraan syytä Leilaa mistään, mutta kysymykset ja vihjaukset kertovat selvästi, mitä Markun päässä liikkuu. Lopulta Leila viittaa kintaalla Markun epäilyille, mutta sanomattakin on selvää, että tuollainen käytös nakertaa avioliittoa pahemman kerran.

Yhtäkkiä Markku saa päähänsä lähteä opiskelemaan, sillä hän on vielä nuori. Hän hakee opiskelupaikkaa kaukaa nykyiseltä asuinpaikkakunnaltaan ja saakin hakemansa paikan. Edessä on muutto. Silloin Leila ilmoittaa, ettei aio lähteä mihinkään. Se on kova pala Markulle, mutta ei hän voi Leilaa pakottaakaan mukaansa. Kulmikkaana ja jyrkkänä ihmisenä Markku toteaa, että edessä on sitten avioero.

Taas Markku yllättyy, kun Leila sanoo asian hänelle kyllä sopivan. Leila on saanut tarpeekseen Markun vahtimisesta ja hänen elämänsä rajoittamisesta. Hän ei ole koko avioliiton aikana tehnyt mitään väärää Markkua kohtaan ja siitä huolimatta on saanut jatkuvia epäilyjä osakseen. Sellaista elämää ei Leila halua. Hän haluaa miehen, joka luottaa häneen.

Myrtynein mielin Markku muuttaa yksin vieraalle paikkakunnalle. Avioero laitetaan vireille, ja kumpikin aloittaa oman elämänsä, kun ero aikanaan tulee. Markun osalta eivät aisat oikein hyviltä näytä. Hänellä on takana jo kaksi avioliittoa ja yksi purkautunut kihlaus. Niillä meriiteillä ei paljoa naismarkkinoilla kehuskella. Mutta miten Markun käy? Sen näyttää aika…