Profiilia muokatessaan oli Pekka muuttanut myös jonkin verran omia tietojaan. Tärkein muutos oli se, että Pekka oli poistanut profiilikuvansa kokonaan, ja toinen muutos koski asuinpaikkaa. Hiukan uhkarohkeasti oli hän kertonut asuvansa suunnilleen samoilla seutuvilla kuin Liisakin ja etsiskelevänsä seuraa juuri sieltä päin. Jos Liisa sattuisi poikkeamaan hänen profiilissaan, paljastuisi hän oitis, mutta Pekka päätti ottaa riskin senkin uhalla.

Hänelle oli nyt muodostunut suorastaan pakkomielteeksi Liisan saaminen käpälälautaan petturimaisuudestaan, ja tämän ajatuksen sokaisemana katsoi hän silloin kaikki keinot oikeutetuiksi. Ja saattoihan Pekalla olla sellaista moukantuuria, ettei Liisa koskaan enää hänen profiiliaan aukaisisi. Siihen täytyi nyt luottaa.

Avattuaan yön aikana tulleet kolme viestiä huomasi Pekka heti tietojen ”päivityksen” kannattaneen. Kaikki viestit olivat oikealta suunnalta: yksi jopa samalta paikkakunnalta, jolla Liisa asui. Jännittynein mielin klikkasi Pekka auki ensimmäisen saapuneista viesteistä. Siinä pyydettiin kuva-avainta Pekan kuviin, mutta sen lisäksi kertoili yhteydenottaja hiukan itsestään ja oli liittänyt mukaan myös avaimen omiin kuviinsa.

Kerttu, se oli naisen nimi, ei sen suuremmin Pekan sydäntä sykäyttänyt, mutta kohteliaisuudesta ja salapoliisityönsä takia vastasi Pekka Kertulle ja lähetti pyydetyn kuva-avaimen. Saatesanoissaan hän kertoi lyhyesti tarinansa ja sen, miksi Liisan kuvia oli hänen kansiossaan. Hän pyysi Kerttua levittämään tietoa Liisan tekosista niiden miesten keskuuteen, joihin oli yhteydessä. Mutta ellei tämä sitä halunnut tehdä, ei Pekka tietenkään sellaista häneltä vaatia voinut. Senkin hän sanoi, että mielellään kyllä tapaisi Kertun, jos Kertusta tuntuisi, että heillä jotakin yhteistä voisi olla.

Samantapaisen viestin lähetti Pekka myös Kirstille, Liisan naapurikaupungissa asuvalle leskinaiselle. Sen sijaan Sirkka, joka asui Liisan kanssa samalla paikkakunnalla, sai paljon seikkaperäisemmän selonteon. Oli mahdollista, että Sirkka ja Liisa tunsivat toisensa, ja siihen mahdollisuuteen Pekka tarttui kuin hukkuva oljenkorteen. Toki hänellä käväisi mielessä myös se, että Liisa ja Sirkka olisivatkin ystäviä. Silloin ei Pekalle kunnian kukko laulelisi. Mutta nyt ei enää voinut perääntyä. Konstit olivat jo muutenkin vähissä, ei tässä enää auttanut jänistää…