Kun Markku nyt jää yksin, alkaa hän taas kiireesti etsiä naisseuraa. Ei hänen tapoihinsa kuulu kauaa murehtia menneitä, tai vaikka sisällään murehtisikin, ei sitä päällepäin saa näyttää. Nyt ei hänen tarvitse peitellä tai salailla mitään, kuten Sirkan kuoleman jälkeen, vaan hän voi heti lähteä kylille katselemaan itselleen uutta seuralaista.

Markku on komea mies ja osaa halutessaan myös käyttäytyä herrasmiehen tavoin. Niinpä ei ole ollenkaan ihme, että naisseuraa riittää. Tällä kertaa Markku tyytyy tapailemaan seuralaisiaan vain kerran tai kaksi ja vaihtaa jo kohta uuteen. Onpa hänellä samaan aikaakin naisia, joiden luona vierailee vuoropäivin. Naiset eivät tietenkään tiedä toisistaan mitään, eikä Markulla myöskään ole aikomusta kummallekaan mitään kertoa. Jos kysymykset Markun tekemisistä ja menemisistä alkavat tuntua liian tungettelevilta, sanoo Markku hyvästit mokomille utelijoille. Hänen yksityisasiansa eivät muille kuulu.

Hetken aikaa tällainen kukasta kukkaan liehuminen tuntuu mukavalta, mutta sitten jo taas alkaa yksinäisyys painaa mieltä. Lisäksi jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen on väsyttävää ja kuluttavaa. Pohjimmiltaan on Markku hyvin mukavuudenhaluinen mies, ja hän haluaisi, että kotona olisi joku odottamassa, kun hän tulee töistä kotiin. Yhden ja kahden yön suhteista ei sellaista odottajaa voi koskaan saada.

Monikin Markun tapailemista naisista olisi valmis kiinteämpään suhteeseen, jopa avioliittoon, mutta Markku ei suhtaudu kovinkaan vakavasti näihin suhteisiin. Hän ottaa niistä irti hetken huvin, siinä kaikki. Niinpä Markku monina iltoina istuu yksin kotona televisiota tuijotellen. Silloin mieleen usein palaavat niin Sirkka ja Esko kuin Orvokkikin.

Ei Markku kylläkään osaa katua tekemisiään, ja mitäpä sellaisista katumisista olisi enää hyötyä. Ennemmin hänen ajatuksensa kääntyvät aina siihen suuntaan, että vika epäonnistumisiin on ollut naisissa. Silloin aina katkerat ajatukset täyttävät Markun mielen, ja hän tuntee vihaa koko naissukupuolta kohtaan. Parasta varmaan olisi, jos eläisi loppuelämänsä yksin. Mutta Markku tietää, ettei hänestä ole yksineläjäksi. Hän tarvitsee jonkun, jota ainakin voi syyttää, jos jokin menee pieleen.

Kun kevät taas koittaa, alkaa Markku tosissaan etsiä pysyvämpää naisseuraa. Hän lopettaa kaikki epämääräiset suhteensa ja kerran tansseissa ollessaan kohtaa Leilan. Tällä kertaa Markku on viisaampi ja kertoo Leilalle heti tutustumisen alussa ensimmäisestä avioliitostaan, Sirkan kuolemasta ja myös Eskosta. Myös kihlauksensa Orvokin kanssa hän kertoo Leilalle.

Kaiken tapahtuneen hän kuitenkin esittää siinä valossa, että hän se oikeastaan uhri on. Hän kaipaa kuollutta vaimoaan ja poikaansa, joka asuu isovanhempiensa luona. Jos asiat olisivat toisin, ei Eskon tarvitsisi asua siellä, vaan Markku pitäisi hänet luonaan. Orvokin saa Markku näyttämään varsinaiselta huithapelilta, joka leikitteli Markun tunteilla aikomattakaan koskaan avioitua hänen kanssaan.

Leila, joka ei ensimmäisenä halua uskoa toisesta ihmisestä pahaa, luottaa Markun puheisiin. Hän tuntee syvää myötätuntoa nuorena leskeksi jäänyttä miestä kohtaan. Orvokkiin hän suhtautuu, kuten Markku toivookin. Leilasta Markku saa hyvän kuuntelijan ja ymmärtäjän. Parin kuukauden kuluttua he ovat kihloissa, ja juhannuksena vietetään häitä. Markusta tuntuu, että elämä taas alkaa hymyillä…