Kauppareissulta palattuani tein, kuten olin suunnitellut: kolme pientä mattoa pyörän tarakalle, ämpäri, harjat, mäntysuopa ja vesipullo mukaan ja mattorantaan. Aiemmista kokemuksista viisastuneena rasvasin vaalean, auringossa herkästi palavan ihoni aurinkovoiteella, kiedoin huivin pääni suojaksi ja laitoin vielä aurinkolasitkin päähän.

Kaikki nuo valmistelut olivat tarpeen, sillä matonpesupaikka, jonka kaupunki kymmenisen vuotta sitten rakensi joen rantaan asukkaitten tarpeita varten, on aukealla pellolla, jossa ei auringolta varjoon pääse kuin hyvin aikaisin aamulla tai myöhään illalla.

Kaupunki on rakentanut hyviä matonpesupaikkoja kuivalle maalle eri puolille kaupunkia. Vesi niihin otetaan pumpun avulla ohi virtaavasta joesta, ja pesuvedet johdetaan pesualtaista suoraan jätevesiverkostoon. Pesuaineita tai mitään epäpuhtauksia ei siis joudu vesistöön tällaisilta pesupaikoilta.

Sivumennen sanottakoon, että on olemassa myös joen päällä olevia, laillisia pesupaikkoja. Niissä ihmiset levittävät mattonsa suoraan laiturille tai erillisille pesupenkeille ja pesevät ne siinä. Matot huuhdellaan joessa. Tuntuu vähän oudolta, että samaa jokea toisessa kohden suojellaan, toisessa luvan kanssa sotketaan.

Muistan, kuinka itsekin ennen nykyistä pesupaikkaa pesin mattoni laiturilla ja huuhtelin ne joessa. Minulla oli silloin pitkävartinen matonpesuharja, jolla työ kävi joutuisasti eikä se rasittanut käsiä niin paljon kuin pienellä harjalla jynssääminen. Kun uusi pesupaikka rakennettiin ja vanha laituri hävitettiin kokonaan pois, koin suurta muutosvastarintaa. En millään olisi halunnut luopua vanhasta hyväksi koetusta tavasta ja siirtyä uuteen. Olihan siinä sekin, että nyt matkani pesupaikalle piteni huomattavasti. Tähän asti olin saanut pestä matot muutaman kymmenen metrin päässä kotoani, nyt täytyi lähteä lähes kilometrin päähän.

Itku ja valitus ei asiassa kuitenkaan auttanut, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa harja kauniiseen käteen ja ryhtyä pesemään mattoja isoissa altaissa. Vesi lasketaan hanasta altaaseen ja altaan päälle nostetaan tukevatekoinen lavetti, johon maton saa sitten pätkä kerrallaan vetää pestäväksi.

Aluksi tuntui entiseen verrattuna oudolta, kun kerralla sai pestyä vain kolmisenkymmentä senttiä ja taas oli vedettävä märkää, raskasta mattoa uusi pätkä esille. Lisäksi hanat ja vesiputket hänkräsivät vastaan, kun mattoa liikutteli. Joskus vesiletkun hana aukeni huomaamatta, kun mattoa siirteli, ja kohta oli pesijä yhtä märkä kuin pestävätkin.

Mutta kaikkeen oppii, jopa kuulemma pitämään jääpuikkoa takapuolessaan, ja uuteen pesupaikkaan ja -tapaan oppiminen oli luultavasti edellä mainittua urotyötä huomattavasti helpompaa. Pesupaikalla on lisäksi yksi ehdoton etu entisiin verrattuna. Siellä on mankeli, jolla enimmät vedet saa puristettua matoista pois. Mankeloinnin jälkeen niitä on kevyempi liikutella, ja ne myös kuivuvat nopeammin.

Kello oli noin kymmenen, kun saavuin mattoineni pesupaikalle. Olisihan se pitänyt arvata, että moni muukin oli päättänyt pestä mattojaan juuri tänään. Kaikki kuusi allasta olivat varattuja, ja harjat heiluivat siihen malliin, että pestävää kyllä riittäisi. Ei auttanut kuin odotella, sillä pesemättömiä mattoja en kyllä täältä pois raijaisi.

Odottavan aika on kuitenkin tunnetusti hyvin pitkä. Niinpä keksin tarjota apuani eräälle vanhemmalle naisihmiselle, joka pesi isoa ja raskaan näköistä mattoa. Taka-ajatuksena minulla tietenkin oli se, että pääsisin nopeammin pesemään omia mattojani, kun pesupaikka vapautuisi. Apuni otettiin mielihyvin vastaan, eikä kauaa kestänytkään, kun matto oli pesty. Autoin vielä huuhtelussa ja mankeloinnissa ja sitten pääsinkin omien mattojeni kimppuun.

Jos ajattelisin pelkkää omaa hyötyäni ja ajan säästöä, ei minun olisi kannattanut auttaa tuota minulle tuntematonta naista. Vieressä oleva toinen pesupaikka nimittäin vapautui, ja olisin saanut mattoni pestyä huomattavasti aikaisemmin. En tietenkään kehdannut lähteä kesken kaiken pesemään omia mattojani, vaan autoin, kunnes nainen oli saanut kaikki pestyksi.

Mattorannassa kului aikaa kaiken kaikkiaan reilu tunti. En harmittele ajan ”menetystä”, sillä minusta oli hauska auttaa ja nauttia samalla kesäisestä säästä. Odotteluaikakin kului toista auttaessa joutuisammin. Sitä paitsi olen lomalla!