Seuraavakaan viikko ei kirjoitusten sisällön osalta päätä huimannut. Viikon ensimmäisessä postauksessa admin opasti kirjoittajia kommentoimaan uudessa systeemissä. Asia ei tainnut useimmille kovin uusi kuitenkaan olla, sillä vain muutama reagoi siihen kommentoimalla. Enimmäkseen kommentit käsittelivät blogikirjoittelun muita ongelmia.

Yhteisön lettuja paisteleva laululintunen oli kirjoittanut muistokirjoituksen eräästä tuntemastaan, tuohon aikaan Manan majoille siirtyneestä näyttelijästä. Lintunen paljasti itsestään taas uuden puolen eikä toki malttanut odottaa muiden kehuja, vaan päätteli kai mielessään, että ”Itte mä oon itteni kehunu ja aina kehutuks tullu!”

Seuraava postaus oli varsinainen sillisalaatti. Lyhyehköön kirjoitukseen oli saatu mahdutettua varsin monta asiaa, joista ylimmäksi nostettiin kuningas alkoholi, vaikka otsikosta olisi voinut vallan muuta päätellä. Kappalejaosta oli nyt jonkinmoista hajua, mutta edelleen puuttuivat välilyönnit välimerkkien perästä.

Joku muisti Allin-päivän listaamalla erilaisten sivustojen linkkejä kirjoitukseensa. Jotta postauksen tarkoituksesta olisi päässyt kunnolla kärryille, olisi kai pitänyt avata nuo kaikki linkit. Kärpäsen mielenkiinto ei siihen riittänyt. Miten mahtoi olla muiden laita?

Myös presidentinvaaleja sivuttiin, samoin vallitsevia säärintamia maan eri kolkilla. Yhteisön karaoke-ekspertit postailivat harrastukseensa liittyvää aineistoa ja valittelivat ohjelmien toimimattomuutta. Joku varoitteli liikennevaaroista ja viikko päättyi suloisesti lemmikeistä kertovaan postaukseen.

Mahtoiko olla kovien kelien syytä, jotka pakottivat pysyttelemään sisätiloissa, vai mistä johtui, että seuraavalla viikolla postattiin lähes kaksinkertaisesti edelliseen viikkoon verrattuna. Postauksen aloitti sama kirjoittaja, joka edellisen viikon oli lopettanut. Hän pohti vaalipäivän illansuussa, mikä mahtaakaan olla vaalin tulos.

Seuraava postaaja, lettuja paisteleva luontoihminen kyseli pihamaaltaan löytyneitten jälkien perään. Itselläänkin hänellä arvelu niistä oli, mutta vielä halusi hän vahvistusta uskolleen. Sitä näkyi tulleenkin, ja loppupäätelmänä oli, että metsiemme ainoa tupsukorvainen kissapeto se siellä pikkulintuja oli hätistellyt vähän isommilla tassuillaan. Tässä vaiheessa oli vaalin tuloskin jo selvillä, ja hurskaaseen toivomukseen päättyi tämä postaus.

Presidenttiasiaa käsiteltiin sivulauseen omaisesti vielä joissakin postauksissa, mutta mitään suuria intohimoja ei se puoleen tai toiseen aiheuttanut. Ilman välilyöntejä kirjoittava taisteli edelleen tietokoneongelmien kanssa ja kertoili välillä, miten harrastukset etenivät.

Kieliasia, erityisesti espanjan kielen nurinperin oleva kysymysmerkki kiinnosti erästä postaajaa. Toinen oli menossa kuuntelemaan ulkomaalaista laulajaa länsirannikolle. Kuntaliitokset puhuttivat parissa postauksessa, joista toisessa yritettiin hakea asiasta huvittaviakin piirteitä.

Sitten seurasi omalla tavallaan mielenkiintoinen postaus. Tosin asian todellinen kiinnostavuus paljastui vasta useita kuukausia myöhemmin, kun sitä puitiin laajalti lehdistössä. Pikkuyhteisön lähes joka paikassa huseeraavan jäsenen postaus käsitteli koulukiusaamista ja kiusaamista yleensäkin. Hän oli netistä löytänyt blogin, jossa kerrottiin erään koulukiusatun itsemurhaan johtanut tarina. Tarina perustui itsemurhan tehneen tytön päiväkirjoihin, eikä ollut tämäkään postaaja kyennyt sitä ”kyynelehtimättä lukemaan”.

Kesällä koko tarina osoittautui täydelliseksi bluffiksi, kun paljastui, että niin ”päiväkirjat” kuin kuolleen tytön vanhempienkin tarinat olivat blogistin omaa vilkasta mielikuvitusta. Asia eteni sitten aikoinaan poliisitutkintaan asti, ja lopulta blogistin oli myönnettävä keksineensä tarinat itse.

Tässä vain pieni osoitus siitä, että ihan kaikkea, mitä netistä löytää ei kannata ottaa kuin jumalallista ilmoitus. Kas, kun ihmiset myös siellä, kuten oikeassakin elämässä, saattavat valehdella kuka mistäkin syystä.

Loppuviikosta moitittiin taas ruotsalaisia, jotka eivät kuuleman mukaan enää kutsu edes kuolemaa kuolemaksi. Samanlaista ”poliittisesti korrektia” käyttäytymistä vaaditaan kyllä myös armaassa kotimaassamme, mutta sen pienenkin tikun toisen silmässä havaitsee niin tavattoman helposti, vaikka malka omassa silmässä jää tykkänään huomaamatta (Kärpäsen huo!).

Vielä saatiin lukea muutamia ruokaan viittaavia postauksia pakkaspäivien iloksi, ja niin oltiin taas yksi viikko lähempänä kuolemaa!