Ei tulis ihan äkkiä sitäkään aatelleeks, että suurimmalla osalla suomalaisista on Raamattuun tai ristilliseen perinteeseen pohojautuva nimi.Suomalaista nimistöä on tutkinu sen niminen rohovessori, ku Eero Kiviniemi, ja tämä herra arveloo, että noin nelijälläkymmenellä rosentilla väestöstä on raamatullinen nimi ja kolomellakymmenellä rosentilla joku pyhimysnimi. Hurskasta sakkia ollaan, jos nimiä on uskominen.

Suomalaisuusaate, fennomania, joka sai alakusa 1800-luvun alakupuolella ja oli erikoisen voimissaan saman vuosituhannen loppupuolella, synnytti kans uutta nimistöä. Paikotellen se heijasteloo ristillistä perinnettä. Esimerkiks nimet Usko ja Rauha on semmosia. Sekaan mahtuu nimiä, jotka on käännetty pyhimysten nimistä. Semmonen on Felixistä käännetty Onni.

Katariina ja Olavi on kans vanhoja pyhimysnimiä.  Ne on alamanakassa alakuperäsillä paikollaan. Tapana kuulemma on, että ku joku pyhimysnimi otetaan uutena allakkaan, se sijotetaan samalle päivälle, ku mikä on pyhimyksen muistopäivä.

Vaikka Suomen kansa maallistuu kovaa kyytiä, ei se näy nimivalinnoissa. Ens vuojen nimipäiväkalenterin uusista tytön nimistä puolella eli yhellätoista, ja poikien nimistä yli puolella, ykstoista niitäki, on ristillinen alakuperä. Annu on muunnos Marian äitin Annan nimestä, Pipsan esikuvana on Pyhä Birgitta, ja Peetu on Pietarin lempinimi.

Kovin moni nimen valakkaaja tuskin kumminkaan ees aatteloo, kenen pyhän ihimisen nimi tai mikä ristillinen perinne nimen taustalla on. Nimi valitaan, ku se kuulostaa korvaan mukavalta. Esimerkis nykysin kovin suosittu pojan nimi Luka tuloo evankelista Luukkaan nimestä.