Aloitin tämän kuolleen sisareni muistelun 20.3. kevätpäivän tasauksen päivänä,  jolloin täytin 63 vuotta. Se on hyvä päättää tänään 11.4. pääsiäislauantaina, jolloin Sallan kuolemasta tulee kuluneeksi 63 vuotta.

Kuten jo useasti olen maininnut, ei minulla itselläni ole muistikuvia Sallasta, hänen elämästään tai kuolemastaan. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, perustuu enemmän tai vähemmän niihin faktohin, jotka minulle on Sallasta ja kaikesta tapahtuneesta kerrottu, sekä tietenkin kaikkeen muuhun minulle myöhemmin kerrottuun. Paljon on mukana  myös omaa tulkintaani tapahtumista, mikä tietenkin on hyvin subjektiivista.

Jos Salla eläisi, täyttäisi hän tulevan marraskuun viimeisenä päivänä jo 78 vuotta. Hän olisi siis vanhus. Mitä hänestä olisi tullut, tai mitä hän olisi elämässään saavuttanut, sitä ei kukaan voi tietää. Lahjoja hänellä olisi ollut, se on varmaa.

En voi välttyä ajatukselta, että vaikka Sallan elämä ajallisesti kesti vain 14 vuotta, oli se monessa mielessä merkityksellisempi kuin monen muun paljon vanhemmaksi eläneen ihmisen elämä. Hänen elämänsä ja sen tapahtumat ja savutukset vaikuttivat moniin, mutta vielä suurempi vaikutus on varmasti ollut hänen kuolemallaan.

Tiedän, että sellaisten, jotka eivät ole menettäneet läheisiään nuorena, on varmasti melko vaikea ymmärtää tätä. Vielä vaikeampaa lienee ymmärää se, että kahden päivän ikäisellä ihmisellä voisi olla käänteentekevä vaikutus johonkuhun. Ei sitä tarvitsekaan ymmärtää. Ei se ole asia, josta kirjoitetaan historiankirjoihin, tai josta laaditaan muistokirjoituksia ja -merkkejä. Se on kokemuksena tärkeä vain heille, joita se koskettaa, mutta uskallan sanoa, että heidän kauttaan lapsena tai nuorena kuollut ihminen voi vaikuttaa myös hyvin suureen joukkoon muita ihmisiä.

Joskus ajattelen, että olisin halunnut tuntea Sallan. Siihen en saanut mahdollisuutta, kuten en siihenkään, että olisin saanut seurata oman tyttäreni varttumista ja kasvua. He kulkevat kuitenkin aina minussa, toinen ison sisaren ominaisuudessa, toinen kauan kaivattuna toisena lapsena,  ja minun kauttani he muistoina siirtyvät seuraaville sukupolville. Eivät meitä muita parempina eivätkä huonompina, vaan ihmisinä, joiden lyhyt elämä lyhyydestään huolimatta muutti monta asiaa.