Punahilkka heräsi siihen, että irokeesisusi varovasti silitteli hänen poskeaan. Kohta laskeuduttaisiin kotimaan kentälle. Punahilkka oli nukkunut koko lennon ajan ja venytteli nyt tyytyväisenä ja virkistyneenä suden vieressä. Herättyään hän ensin hieman ihmetteli, missä oikein oli, mutta hiljalleen alkoivat viime päivien tapahtumat palautua mieleen.

Takana oli muutaman päivän lomailu Pohjois-Afrikassa seuralaissuden kanssa. Punahilkkaa alati vaivaava uteliaisuus oli saattanut hänet siellä vaaraan, ja silloin oli irokeesisusi tullut pelastavan ritarin lailla hänen elämäänsä. Paparazzitkin olivat Punahilkan kimpussa olleet, ja seuralaissuden kanssa olivat sukset menneet niin pahasti ristiin, että hyvästit oli heitetty jo lähtökentällä.

Siellähän koneen etuosassa tuo näkyi seuralaissusi istuskelevan ja uuden viehkeän daamin näytti jo löytäneen vierelleen. Se ei Punahilkkaa hetkauttanut puoleen eikä toiseen. Hyvä vain, ettei sen kummempia lähtöitkuja tarvinnut itkeä. Nyt suuntautuivat Punahilkan ajatukset jo aivan uusille susipoluille. Vieressä istuva, mukavan tuntuinen irokeesisusi saisi kertoa itsestään ja tavoistaan hiukan lisää, kunhan kotiin päästäisiin.

Kone laskeutui, ja päästiin matkatavaroita hakemaan. Tällä kertaa kaikki sujui nopeasti. Taisivat matkatavaroitten käsittelijät olla nyt tyytyväisiä niin työoloihinsa kuin palkkoihinsakin. Matkustajahallissa odotti ensimmäinen yllätys. Iltapäivälehdet olivat juuri ilmestyneet painosta, ja molempien lööpeissä oli hiukan hämärä, mutta selvästi tunnistettava kuva Punahilkasta ja seuralaissudesta suutelemassa. Eikä tarvinnut kauaa odottaa, kun salamavalot alkoivat välähdellä Punahilkan ja irokeesisuden ympärillä.

Punahilkka hymyili säteilevästi joka puolelle ja vinkkasi silmää jokaisella mahdolliselle susipuoliselle kuvaajalle. Hän halusi tehdä yhteistyötä ja otti irti kaiken mahdollisen ilon tästäkin tilanteesta. Ei häntä varmaan tämän erän perästä kuvattaisi lehtien palstoille. Toimittajien uteliaisiin kysymyksiin hän ei vastannut sanallakaan.

Mitäpä heille olisi sanonut? Senkö, että seuralaissuden kanssa oli lomalle lähtenyt, paikalliselle poliisiasemalle tullut kyydityksi, kun kokonaan eri suden kanssa suutelemasta julkisella paikalla yllätettiin,  ja sitten tämän irokeesin kanssa päättänyt kotimatkalle lähteä. Ei kuulunut tipan tippaa kenellekään, millaisia vaiheita Punahilkan matkaan oli sisältynyt. Keksikööt vaikka itse tapahtumien kulun. Punahilkalta ei tietoja heruisi!

Lopulta sai irokeesi raivattua tien ulos. Punahilkka ja irokeesi hyppäsivät taksiin ja jättivät seuralaissuden antamaan lausuntoja. Hänhän tunnetusti oli selitysten mestari. Kootut selitykset voisi sitten huomenissa lukea taas uusien juorulehtien palstoilta.