Punahilkka on kuitenkin monissa liemissä kovaksi keitetty hilkka eikä hän hätkähdä ihan vähästä. Ajattelipahan vain, että siinäpä taas oikein malliesimerkki ”huumorintajuisesta herrasmiessudesta”, kuten tämäkin Susi itseään profiilissaan mainosti. Niin jätti Punahilkka viestin omaan arvoonsa, veti peiton korvilleen ja vaipui autuaaseen uneen.
 
Vappu oli kuitenkin lähestymässä. Tietenkään ei Punahilkka ollut jättänyt vapun viettoakaan yhden susikortin varaan, vaan varasuunnitelma oli hänellä jo hahmollaan. Se on kuitenkin toinen juttu ja aikanaan jo susitarinan muodossa bittiavaruuteen lennätetty, joten se jääköön tässä yhteydessä omaan arvoonsa.
 
Sen verran kyseinen susitarina tähän liittyy, että vapunvietossa ollessaan sai Punahilkka parikin puhelua herrasmiessavulohisudelta. Koska Punahilkka ei puhelin kourassa kulkenut, vaan vietti aikaansa aivan muualla, ei hän ollut puheluihin vastaamassa, pani ainoastaan merkille, että yhteydenottoja oli tullut.
 
Eipä olisi kyllä Punahilkka niihin vastannutkaan, vaikka olisi kuuloetäisyydelläkin ollut. Hiukan hän ihmetteli mielessään, kuinka kehtasi Susi vielä soitella moisen viestin jälkeen. Ehkäpä tämä oli osoitus juuri siitä huumorintajusta, jota Punahilkalla ilmeisesti ei taas ollut rahtuakaan, kun mokomasta nokkiinsa otti, eikä edes puheluihin vastannut. Niin tai näin, puheluita ei enää tullut, ja Punahilkka ajatteli voivansa poistaa savulohisuden numeron kännykkänsä muistista. Sen hän sitten kotiin palattuaan tekikin.

Kului aikaa jokunen viikko. Eräänä keväisenä iltana Punahilkan kännykkä soi. Näytössä oli pelkkä numero, ja pahaa aavistamaton Punahilkka vastasi iloisesti soittajalle. Hymy hyytyi kyllä yhtä nopeasti kuin oli syttynytkin: savulohisusi siellä soitteli muina susina!
 
Vaikka Punahilkka harrastaa näyttelemistä, teeskennellä hän ei osaa. Eipä kestänyt kauaakaan, kun savulohisusi jo kysäisi, miksi Punahilkka kuulosti niin vihaiselta? Vielä tuota ihmettelemään! Sen enempiä selittelemättä tokaisi Punahilkka, ettei halunnut Suden enää hänelle soittelevan. Toivottavasti tämä viesti nyt meni perille!
 
Susi lupasi olla soittelematta, mutta varmemmaksi vakuudeksi Punahilkka vielä kerran laittoi Suden numeron muistiin, ettei vahingossakaan tulisi vastanneeksi tämän puheluihin, jos niitä vielä tulisi.
Sen erän perästä ei puheluita ole kuulunut.
 
Pienenä loppuepisodina vielä kerrottakoon, että tätä tarinaa kirjoittaessaan joutui Punahilkka muistiaan virkistääkseen poikkeamaan muutaman kerran savulohisuden profiilissa. Susi tietysti huomasi sen, kun ei Punahilkka älynnyt piilottaa profiiliaan vierailun ajaksi. Ei sentään tullut enää soittoja, mutta muutama viesti kyllä Punahilkan deittisivuston postilaatikkoon.
 
Punahilkalle tuli vaikutelma, että Susi kävi lukemassa Punahilkan blogia, sillä nöyränä sutena tämä kertoi olevansa nyt täysin muuttunut susi. Henkistä kasvamista oli tapahtunut sitten viime yhteydenoton oikein roimasti. Muuttunut tai entisellään, se ei Punahilkkaa enää paljoa hetkauttanut sinne eikä tänne.
 
Senkin Punahilkka on huomannut, että muutkin osaavat savustaa lohta.