Eilen iltapäivällä mää kävin hierojalla. Oli siinä ja siinä, etten myöhästyny, ku ennen lähtöä kävin pitkäkseni ja enkös vaan melekeen nukahtanu. Onneks kumminki havahun hereille ja ehin ajoissa paikalle. Se paikka on tässä ihan lähellä, niin että matkaan ei kauaa aikaa menny.

Mää oon vuosien saatossa aina sillon tällön käyny hierojalla. Joskus mää oon ottanu muutaman kerran kuurin, sitte käyny vaan, ku oon muistanu, on ollu ylimäärästä rahaa tai jotaki paikkaa on kolottanu. Viime talavena tai oikeastaan toissa syksynä mää sitte päätin, että nyt alakaa mun elämässäni uus aika hieronnan suhteen. Rupean käymään säännöllisesti hieronnassa.

Oli siihen tietenki yhtenä syynä se, että mulla oli kaikenlaisia vaivoja, joihin aattelin jonkinlaista helepotusta saavani hieronnasta. Ku löysin sitte tästä muutaman saan metrin päästä hierojan, jota jotku ihimiset työpaikallaki suositteli, tilasin itelleni sieltä ajan. Ei se aivan yksinkertasta ollu. Tämä hieroja on suosittu, eikä sillä ollu aikoja ihan miten vaan antaa. Löyty sieltä sitte kumminki sopiva aika, ja niin mää kohta makasin hierontapöyvällä kopeloitavana.

Ensin taisin ottaa vaan jonku niska-hartia –hieronnan vähä niin ku kokeeks. Se tuntu kumminki hyvältä, ja niin mää sitte tilasin seuraavaks kokohieronnan sillä aatoksella, että tuntuu ihanalta saaha kunnon hieronta joka kohtaan. Kerran kuussa päätin käyvä, ku kokohieronta on kumminki aika tyyristä lystiä. Seuraavan ajan tilasin aina eellisen hierontakerran päätteks.

Mutta sitte siinä kävi niin, että ei ollu ollenkaan varmaa, että tasan tai ees noin kuukauven päähän sai ajan. Mää päätin varata aikoja useammaks kerraks eteenpäin ja samalla mää muutin kokohieronnat, jotka kesti kerralla puolitoista tuntia, tunnin kestäviks selekä ja hartiahieronnoiks. Tään muutoksen mää tein, ku huomasin, että kokohieronnassa tuli aina kiire, eikä oikeen mitään paikkaa keretty hieroa kunnolla.

Jos mää sanon, että keskitytään selekään, niin hieroja kumminki kävi läpi kaikki muutki kokohierontaan kuuluvat alueet, ja usein pahin paikka jäi aika vähälle hieronnalle. Lisäks mää alon varta aikoja aina kahen viikon päähän, ku kuukauven väli, joskus pitempiki, tuntu liian pitkältä. Ny mulla on varattuna tunnin hieronta joka toinen viikko jonnekin huhtikuulle asti.

Ny joku tietysti sanoo, että kallista lystiä, ei mulla ainakaan ois varaa. Niin määki ennen aattelin. Mutta sitte rupesin tuumimaan, että miksen mää käyttäs jonku satasen vuojessa ihan omaan mukavuuteeni ja hyvinvointiini? Semmoseen, josta on mulle oikeasti hyötyä. Mää oon ostellu surutta kenkiä, joista aika monet lojuu vaan laatikoissaan käyttämättöminä. On niihinki uponnu rahaa. Entäs se mun paheeni? Siinä rahat vasta Kankkulan kaivoon menööki, enkä oikeastaan saa siitä itelleni mitään hyötyä.

Mää en käy ravintoloissa, en juo viinaa, en polta, en kanna rahojani kampaajalle, muotiliikkeisiin tai tuhulaa kosmetiikkaan. Ruokaakaan en ostele ku välttämättömän. Mihin mää niitä rahojani sitte käytän, ku palakka kumminki tuloo joka kuukausi, ja pakollisten menojen jäläkeen sitä jää vielä käyttämätä, ku mikään tuhulari en oo ikinä ollu.

Säästäminen on nykymaailmassa plusmiinusnolla, ainaki säästötilisäästäminen. Sijottajaks ei mun luonteeni oikeen taivu, vaikka jotain yritystä on siihenki suuntaan ollu. Enkö ny vihon viimen, ku kerran on mahollisuus, voi nauttia työstä saamastani rahallisesta korvauksesta iliman omantunnontuskia käymällä hierojalla vaikka joka viikko?

Haa, mua oikeen naurattaa, miten mun sisäinen jumalattareni nousoo barrikaadeille mua ihteäni vastaan. Eihän kukaan oo kieltäny mua käyttämästä rahojani just niin ku mua ihteä huvittaa! Ei mun tartte tehä tuloistani ja menoistani tiliä kellekään muulle ku itelleni! Ja kumminki mää koko ajan puolustelen yhtä hierojalla käymistäni ja yritän keksiä ”hyviä” perusteluja sille.

Mää en keksi tuolle käytökselleni mitään muuta selitystä ku sen, että mun luonteeni on kumminki, jos ny ei aivan saita tai pihi, mitä omaan rahankäyttöön tuloo, niin ainaki hyvin tarkka. Turhaan ei rahoja tuhulata! Ku sitte mää kumminki pystyn omastani antamaan tarvihteville, eikä se oo ollenkaan vaikeaa. Hyvä tietysti, etten oo tuhulari. Sillon riittää antamista muilleki.

Mun uuenvuojenlupaus, jollasia en yleensä tee, vois oikeastaan olla sellainen, että nautin elämästä vielä täyemmin ku ennen tuntemata syyllisyyttä siitä, että hemmottelen ihteäni säännöllisesti asioilla, jotka mua miellyttää. Tunnin hieronta joka toinen viikko kuuluu ehottomasti niihin nautintoihin! Ja kukas mua kieltää hierottamasta ihteäni vaikka joka viikko? Ei ollenkaan hullumpi idea!