Jorma, Jarmo, Jarkko, Jarno, Jere ja Jeremias saavat tänään maiskutella mansikkakakkua kahavin kera. Wiki kertoo noista nimistä näin:

Jorma on suomalainen miehen etunimi. Se on vanha ortodoksinen ristimänimi. Jorman nimipäivä on ollut suomenkielisessä almanakassa 26. kesäkuuta vuodesta 1950 asti. Aiemmin nimipäivä oli 13. syyskuuta vuodesta 1908 alkaen. Nimi on alkuaan heprean Jeremia, jonka karjalaiset ovat omaksuneet venäjästä. Suku- ja kylännimet Jormanen ja Jormas lienevät samaa perua. Nimet Jorma ja Kari tulivat tunnetuiksi Juhani Ahon karjalaisromaanin Panu ilmestyttyä 1897. Kirjassa esiintyy vanha Jorma-niminen tietäjä. Aho lienee ottanut nimen karjalaisesta paikannimestä Jormala. Tämän jälkeen ensimmäisiä Jormaksi nimettyjä oli Akseli Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela vuonna 1898. Hänet on tiettävästi nimetty Ahon romaanin mukaan. Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan nimi Jorma on 1900-luvun alusta vuoden 2012 loppuun mennessä annettu 35 551 miehelle ja alle kymmenelle naiselle. Nimen kulta-aikaa oli 1940–1950-luku, jolloin nimi annettiin yli 23 000 pojalle, mikä on kaikkien aikojen Jormien kokonaismäärästä yli 60 prosenttia. Sen sijaan 1960-luvun jälkeen syntyneiden nimenä Jorma on harvinaisempi, vaikkakin edelleen Jormaksi nimetään muutama vauva vuosittain.

Jarmo on suomalainen miehen etunimi. Jarmon nimipäivä on 26. kesäkuuta, jolloin on myös Jarkon, Jorman, Jeren, Jeremiaksen ja Jarnon nimipäivä. Jarmoja oli ollut Suomessa vuoden 2012 loppuun mennessä noin 24 750.  Rovasti E. Johansson-Kaila antoi 1899 pojalleen nimeksi Jarmon, jonka johti nimestä Jorma ja jota piti vähemmän jyrkkäsointuisena kuin Jormaa.

Jarkko on suomalainen miehen etunimi. Nimi on alun perin lyhentymä nimestä Jeremias, mutta sen lisäksi se on ollut myös Jarmo-nimen hellittelymuoto. Jarkon nimipäivä on 26. kesäkuuta. Jarkkoja oli ollut Suomessa vuoden 2009 loppuun mennessä 13 381.

Jarno on suomalainen miehen etunimi. Jarno on muunnos kreikkalaisperäisestä nimestä Jeremias, joka tarkoittaa 'Jahve kohottaa'. Nimi tuli käyttöön 1900-luvun alussa ja Jarno on ollut almanakassa vuodesta 1973 lähtien. Jarno oli muotinimenä varsinkin 1970- ja 1980-luvuilla. Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan noin 8 290 miestä on saanut nimekseen Jarno.

Jeremias on miehen etunimi. Jeremias on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Jeremia, joka tarkoittaa 'Jahve kohottaa'. Nimi on ollut Suomen almanakassa 16621928 ja uudelleen vuodesta 1953. Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan 3 545 miestä on saanut nimekseen Jeremias.

Jere on suomalainen miehen etunimi. Jere on yleisin suomalainen lyhentymä heprealaisperäisestä nimestä Jeremia, jonka merkitys on 'Jahve kohottaa', 'Jahve on korkea'. Nimi on ollut käytössä jo 1800-luvulta lähtien, mutta Jere alkoi yleistyä 1980-luvulla. Se kuuluu 1990-luvun ja 2000-luvun alun suosituimpiin etunimiin. Suomen almanakassa Jere on ollut vuodesta 1973 lähtien. Vuoden 2012 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan hieman alle 10 400 henkilöä on saanut nimekseen Jere.

Kansakoulussa mulla oli luokkakaverina yks Jorma. Se oli aika erikoinen tapaus. Ny seki kuulemma on jo maan mullissa. Jokusen muunki Jorman tunnen, mutta niistä ei sen enempää. Nuorena tykkäsin yhestä Jarmosta. Seki vissiin tykkäs vähäsen musta, mutta ei siitä sitte voinu mitään tulla. Jaa niin mistä ei voinu tulla mitään? No, vaikka seurustelusta. Se meni sitte kohta naimisiin syvämen valittusa kans.

Yhen Jarkonki tunnen nykyään. Jarnoja en tunne, mutta muistan Jarno Saarisen, sen moottoripyöräkuskin, joka kuoli kiliparadalle. Mää taisin olla sillon seittemäntoista vanha, ja ku kuulin sen kuolemasta, itkin ku Niagaran putous. Muistan, että kirijotin yhen runonkin sen kuolemasta. Ei se varmaan häävinen runo ollu, mutta kuvas nuoren ihimisen tuntoja, ku kuolema tuli lähelle. Mulle jäi sen kuolemasta pitkäks aikaa ontto olo. Tuntu jotenki käsittämättömältä, että ihiminen sillä lailla lakkaa vaan olemasta. Seki alako olla menestyksesä huipulla ja siihen loppu kaikki.

Jeremias on niin vanhanaikanen nimi, että semmosia mää en tunne. Mutta jokusen Jeren kylläki. Se onki suosittu nimi nykyään. Joku sanoo sitäki koiran nimeks, mutta emmää oo ikään kuullu sitä koiralla. Saattaa se silti olla. Nykyäänhän ihimiset laittaa elukoilleen palijoki ihimisten nimiä. Ei enää oo juurikaan Mustia ja Mirriä muuta ku sen lemmikkieläinliikkeen nimessä, Penistä ja Nöpöstä ny puhumatakaan. Ne oli suosittuja koirien ja kissojen nimiä sillon, ku mää olin laps.

Mullaki oli Nöpö. Se oli Pikku-Nöpö. Iso-Nöpö lähti livohkaan, ku Pikku-Nöpö tuli taloon. Se ehti itelleen paremman paikan. Semmosen se löysiki. Yks vanhempi pariskunta, jolla ei ollu enää lapsia kotona piti sitä ku kukkaa kämmenelle. Ei se ikinä enää palannu kotiin.

Mutta oli mulla Mooseski. Sen velijen nimi oli Konsta. Olin ottanu nimet Havukka-ahon ajattelijasta. Mooses oli kirijava maatiaiskissa, Konsta oli harmaa. Mää en muista, mitä Konstalle tapahtu, mutta Mooses oli ainaki vielä elossa, ku meille tuli Porkkana. Se taas oli punanen, pitkäkarvanen kissa. Mooses ei siitä oikeen tykänny, vaan mulukoili sitä aina alta kulumaisa.

Jopas mää taas poikkesin sivuraiteelle jorinoissani. Parasta lopettaa, enne ku mennään ojasta allikkoon.