Kylmää talvea eleltiin päivä kerrallaan. Punahilkka kirjoitteli blogiaan, kävi aina silloin tällöin treffeillä suosikkikahvilassaan ja harrasti myös teatteria. Susi soitteli ahkerasti, kirjoitteli hänkin blogiaan ja teki uusia tulkintoja korttien kertomasta aina, kun Punahilkka pyysi.
Eräs tärkeä seikka suden ensimmäisestä viestistä on jäänyt kokonaan kertomatta. Siinä susi nimittäin arveli, että kertoilemalla avoimesti susitreffeistään ja muistakin tapaamisistaan susien kanssa, sahasi Punahilkka samalla omaa oksaansa. Sillä eihän kukaan järkevä susi ehdoin tahdoin halunnut joutua päätähdeksi susitarinaan, jota koko Susimetsä sitten silmät kiiluen luki. Kukapa myöskään haluaisi lukea Punahilkan blogista olevansa se hyllytetty tai Susimetsän pöpelikköön heitetty susiressukka, jota kovin vaativainen Punahilkka ei ollut kelpuuttanut samaa polkua kanssaan taivaltamaan.
Eli jos Punahilkka halusi seuraa saada Susimetsän susista, pitäisi hänen hiukan miettiä, mitä ja miten kirjoitti. Arat sudet eivät varmasti uskaltaisi ottaa yhteyttä, kun pelkona oli, että Punahilkka ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen tarttuisi virtuaalikynäänsä ja aloittaisi uuden susitarinan itsensä ja ehkä vähän muidenkin iloksi ja susiparan kauhistukseksi.
Ne taas, jotka Punahilkka poluilleen kelpuuttaisi, saattoivat olla melko rauhallisin mielin: heistä tuskin tarinaa kirjoitettaisiin, vaikka aineksiakin olisi. Mutta kun tulevaisuuteen ei voinut nähdä eikä niin ollen tietää, jatkuisiko yhteinen susipolku ja miten pitkään. Punahilkka oli varmasti vaarallinen tuttavuus. Parasta pysytellä kauempana.
Mutta tässä asiassa ei Punahilkka suostunut tinkimään piirun vertaa. Hän kirjoittelisi tarinoitaan juuri samaan tyyliin kuin aiemminkin välittämättä siitä, karkottiko kovinkin paljon susikandidaatteja puitten varjoihin. Hän uskoi vakaasti siihen, että Susimetsässä oli kyllä sellaisiakin susia, jotka eivät Punahilkan sanailua pelkäisi, vaan osaisivat lukea muutakin kuin pelkät sanat. Ja olihan niitä jo ollutkin, vaikka lyhyeksi olivat yhteiset polut jääneetkin. Myös tämä susi kuului siihen joukkoon, joka oli nähnyt pintaa syvemmälle…
Punahilkka mainitsi sudelle myös siitä, että toisella suupielellä tämä varoitteli Punahilkkaa tuhoamasta omia mahdollisuuksiaan Susimetsässä, kun taas toinen suupieli suolsi solkenaan ulos kehuja siitä, miten mukavia ja mielenkiintoisia susitarinoita Punahilkka kirjoitti. Eikö tässä nyt ollut jonkin asteinen ristiriita?
Kommentit