Tytöllä on mukava, viijentoista neliön huone merinäköalalla kahen hengen solussa, jossa on yhteiset keitto- ja pesutilat. Ku se tuli ulukomailta, se kävi jo tullessaan pesemässä siellä lattian ja jätti samalla matkatavarasa sinne. Nyt oli mukava viijä lisää rompetta puhtaaseen huoneeseen.

Mää muistan, ku eellisen kerran muutettiin sitä samaan paikkaan, mutta eri taloon. Kämppä oli niin likanen, että hirvitti. Mää hinkkasin lattian muovimaton puhtaaks juuriharijalla ja se muuttu aivan toisen väriseks. Mutta tämä kämppä oli siisti.

Kauaa ei menny, ku oli tavarat kannettu sisälle. Onneks kämppä on ensimmäisessä kerroksessa. Mää en palijo kantanu, mutta otin romuja vastaan, ku toiset niitä toi ylös. Apua se on pieniki apu. Sitte laitettiin runkopatjaan ja ruokapöytään jalat kiinni ja oltiin taas palijo valamiimpia.

Myö ripustettiin tytön kans verhot. Ne oli niin pitkät, että laitettiin ne kaksin kerron ikkunaan. Ikkuna on itään päin, niin ettei sinne palijo päivä paista eikä kuu kumota, mutta ihan lasin takana on katulamppu. Se paistaa ilikeästi suoraan sisään, jos ei oo kunnon verhoja. Vähä tyttö tuumaili, hennooko laittaa hienoja, pitkiä verhoja kaksinkertasina ikkunaa, ku toinen puoli kumminki vaalistuu. Siihen tulokseen tultiin, ettei sillä ikään enää oo niin korkeita huoneita ku se, jonka ikkunaan kartiinit ostettiin. Ei muuta ku lasiin vaan! Ihan turhaa on ruveta säästämään tuommosessa. Käyttöä varte ne aikanaan on ostettu ja käyttää niitä sillon pitää. Hyvä vaan, että olivat niin pitkät. Nyt ne oli justiin passelit kaksinkertasina kämpän ikkunaan.

Sitte lähettiin syömään ja sen jäläkeen lähti muuttoväki kotia kohti. Tyttö jäi järijestelemään tavaroita paikolleen. Taas mulle tuli mieleen se, ku se eka kerran jäi samaan paikkaan. Ei tainnu olla itku sillon kaukana ainakaan tytöllä, jos ei mullakaan. Nyt oli aivan toisenlainen meininki, ku kaikki oli entuuvestaan tuttua.

Eilen tuli sitte vielä yks ilonen yllätys. Mitään virallista vahavistusta ei vihireältä saarelta oo vielä tullu siitä, että vajaan parin viikon päästä vois tyttö mennä kaapujuhulaan pokkaamaan maisterinpaperisa. Mutta tyttö surfaili vähä koulun sivuilla, ja eikös vaan löytyny tieto, että sen työ on hyväksytty ja vielä erinomasella arvosanalla. Kyllä tuntu mukavalta, vaikka se melekeen varmaan oli jo muutenki, että kyllä se sen selevittää. Nyt on mukava ruveta oottelemaan juhulaa. Onneks lentoliput ja yöpaikka on jo varattu.

Ja tänään se sai kuulla, että työpaikkahaastatteluki on tulossa. Sehän ei vielä takaa töitä, mutta on kumminki merkki siitä, että aika lähellä taitaa työn saanti olla.