Yksi kotihuoli oli nyt vähemmän, kun koiran hoito ja ulkoilutus oli saatu järjestettyä. Mutta sairaalassa huolta riitti. Soilen rintoihin alkoi nousta maitoa eikä ollut aivan helppo paikka suostua siihen, että sen estämiseksi aloitettiin lääkitys.

Tietysti se helpotti Soilen fyysistä oloa, mutta oli samalla kuin viimeinen niitti sille, ettei Soile koskaan saisi vastasyntynyttä lastaan imettää. Soilesta tuntui kuin hän lääkettä ottamalla olisi lopullisesti tuominnut lapsensa kuolemaan.

Tietenkään se ei ollut vähimmässäkään määrin Soilen syy, ymmärsi hän sen itsekin. Mutta juuri synnyttäneenä, sairasta lasta suriessaan ei hän voinut mitään sille, että omakin syyllisyys ja myös vielä pienen pieni toivo nosti päätään. Jospa sittenkin lapsi saataisiin pelastettua elämälle! Ehkä hän kuitenkin tarvitsisi äidin ravitsevaa maitoa! Pitäisikö vielä odottaa?

Soilen ja Mikon luona kävi jatkuvasti hoitohenkilökuntaa. Se oli hyvä asia, sillä eivät he itse olisi murheensa keskellä ja hämmennyksissään osanneet kysellä kaikkea sitä tärkeää ja tarpeellista, mitä henkilökunnalta saivat tietää. Huoneessa vieraili Soilen leikannut lääkäri, joka kertoi, miten leikkaus oli onnistunut.

Vasta silloin selvisi Soilelle sekin, että myös hän itse olisi voinut kuolla verenhukkaan istukan irrottua. Jo toisen kerran oli Soile selvinnyt elämään, mutta lapsi oli menetetty. Se tuntui ihmeeltä, ja myöhemmin asiaa pohtiessaan vakuuttui Soile siitä, että hänen elämällään ja kaikilla sen tapahtumilla oli jokin merkitys.

Sillä hetkellä sitä oli vaikea hahmottaa, mutta ajan kuluessa merkityksiä alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Ehkä se oli myös Soilen keino selviytyä. Näkemällä tapahtuneen asian, kipeänkin, osana suurempaa kokonaisuutta, hän vähin erin pystyi hyväksymään sen ja painamaan katkeruutensa, jopa vihansa taka-alalle.

Hän pystyi antamaan anteeksi häntä ja lasta hoitaneille lääkäreille, jotka inhimillisesti ajatellen olivat toimineet väärin ja tehneet virheitä. Hekin olivat vain ihmisiä. Ei kukaan ollut syypää. Kaikki olivat varmasti toimineet parhaan ymmärryksensä, tietonsa ja taitona mukaan. Mutta ennen kuin siinä tilanteessa oltiin, itki Soile vielä monta katkeraa itkua ja esitti tuhat miksi –kysymystä.