Harvoinpa käy niin, että Kärpänen ei pitäisi sitä, minkä lupaa. Eilen kuitenkin kävi. Edellinen postaus (7.1.) loppui lupaukseen palata framille jo seuraavana päivänä eli eilen. Silloin sattui kuitenkin Kärpäsen lentoreiteille niin paljon muuta tärkeämpää, ettei palaaminen lupauksesta huolimatta onnistunut. Kärpänen esittää siis syvät pahoittelut niille kymmenille eilen Noituuksia :) -blogissa vierailleille, jotka klikkasivat sivun auki ja saivat nähdäkseen vain edellispäiväisen tekstin. Toivottavasti tänään ja myöhemmin ilmestyvät postaukset kykenevät häivyttämään sen ankaran mielipahan ja pettymyksen tunteen, jota uutta analyysia odottaneet eilen turhaan sivulta etsivät.

Kesän nuutuneisiin mielialoihin ja väsähtäneisiin kirjoituskäsiin oli heinäkuun lopulla antanut pienen piristysruiskeen VV: n (videoveijari) ilmoitus siitä, että hän tuolloin vieraili viimeisen kerran tämän blogin sivuilla. Niin oli näivettynyttä ja olematonta elo ja olo koko yhteisössä. Lisäksi hän pelkäsi, että mokomat ”tyhjänpäiväiset jaaritukset” veisivät liikaa muistitilaa hänen omalta koneeltaan, jota sentään tarvittiin moneen muuhunkin, tärkeämpään asiaan kuin tähän. (Jos joku nyt väittää, että Kärpänen vääristelee asioita, voivat nämä huonomuistiset helposti itse tarkistaa asiat VV: n postauksesta, Kärpäsen huom!, ellei se sitten jostain kumman syystä satu ykskaks yllättäen ja odottamatta häviämään taivaan tuuliin: sellaistakin kun aina joskus on tapahtunut).

Niin, tuolla tavoin siis VV suurieleisesti uhosi. Mutta eipä vain pysynyt sanassaan, ei pysynyt. Ilmeisesti siis näivettynytkin seura on parempaa kuin ei seuraa ensinkään. Postauksessaan VV ilmoitusluonteisesti totesi, että pari ystäväksi oletettua oli taas lähipiiristä liukenemassa. Onko tuo sitten ihme, jos ei tuon enempää voi ihmisen sanaan luottaa, kysyy nyt Kärpänen, ja lisää vielä, että jos VV samanlaista ”huumoria” näitä menetettyjä kohtaan on harrastanut kuin mistä noin vuosi takaperin saatiin oivallisia näytteitä eräässä toisessa yhteydessä, niin ihmettelyyn ei tosiaankaan ole pienintäkään syytä.

Ystävyysaihe kirvoitti kuitenkin kourallisen kommentteja, eikä kukaan enää muistanut, että vain muutamia viikkoja sitten olivat he saaneet lukea VV: n ilmoituksen mukaan tämän viimeiset merkinnät näillä sivuilla. Onko tässä nyt todettava, että sellaista se on: tosi ystävyys.

Joku kuitenkin väitti, ettei sellaista, mitä koskaan ei ole ollutkaan, voi menettää. Toinen taas vannoi oikean, kestävän ystävyyden nimiin. Kaverit olivat kavereita ja siten siis katoavia luonnonvaroja (Kärpäsen huom!), mutta oikea ystävyys oli ja pysyi. Yhden oli vaikea käsittää sitä, miksi ns. ystävät hävisivät savuna ilmaan silloin, kun heitä oikeasti olisi tarvittu. Vielä ystävyyttä vannottiin parin musiikkikappaleen voimin, mutta niitä ei jaksa Kärpänen aukoa, ei varsinkaan VV: n omaa ehdotusta eikä kyllä toistakaan, vaan siirtyy seuraavaan postaukseen.

Kuinka ollakaan oli VV ilmeisesti ollut nyt niin kauan hiljaa, että sanat aivan pakottivat hänen päätään ja vain odottivat, milloin ne järjestetään virtuaalipaperille toistenkin luettaviksi. VV postasi siis pitkän postauksen, joka Kärpäsen mielestä olisi kyllä sekä pituutensa että aiheensa puolesta sopinut paremmin ehkä oman blogin täytteeksi. Mutta tässä ei kannata nyt takertua tähän seikkaan. Kärpäsen mielipide! Onko sillä muka sellaisia, ja jos onkin, niin niitä ei kukaan ole kysynyt ja vielä harvempi on niistä kiinnostunut, joten eteenpäin.

Joskus olivat adminit omavaltaisesti? menneet hyvin pitkiä postauksia ”lyhentämään” kirjoittamalla ne pienemmällä fontilla. Siitä oli usein noussut myrsky vesilasiin, joten ehkäpä PA kesäinen sananvaihto vielä tuoreessa muistissaan päätti antaa tämän nimenomaisen postauksen olla koskemattomana.

Kommenteissa keskityttiin kyllä lähinnä erilaisiin tekstissä esiintyneisiin nimimuunnoksiin, ja lopulta taas VRK pääsi kuin pääsikin kertoilemaan omaa historiaansa kaikkien kiinnostuneiden ja myös kiinnostumattomien iloksi.

Seuraava postaus olikin sitten oikein PA: n taidonnäyte tuollaisesta pienennyksestä. Fontti oli kuin kärpäsen paskoja paperilla! Tuskin edes suurennuslasilla sai siitä selvää. Kyseessä oli nyt jo manan majoille siirtyneen jäsenen aloittama ketjukirjoitus, jonka oikeasta paikasta oli väännetty peistä useampaan otteeseen. Alkuperäisen postauksen kirjoittaneen muistoa kunnioittaakseen sivuuttaa Kärpänen asian pelkästään tällä maininnalla ja siirtyy seuraavaan kirjoitukseen.

UPK oli kertomansa mukaan joitakin aikoja sitten yhyttänyt sammakon hahmoon piiloutuneen sadun prinssin, johon hän oli saanut puhallettua hengen suikkaamalla sille suuta. Sammakoita oli sittemmin nähty eri puolilla kaunista kotimaatamme. Joku päästeli niitä aina silloin tällöin suustaankin ja kyseli nyt muiden kokemuksia samasta asiasta.

Kommenteissa muutama tunnusti samaan syntiin joskus langenneensa, mutta joku olisi ilman muuta suudellut vaikka millaista rupikonnaa (Kärpäsen huom!). Siinä olisi kyllä nimenomaiselle suutelijalle saattanut käydä kalpaten, sillä sammakot varmasti syövät mielellään rotuhämähäkkejä (Kärpäsen huom! tämäkin), jonka asian epäilevät tuomaat voinevat tarkistaa vielä Wikipediasta, jos intoa riittää.

Loppuviikon postaukset sisälsivät vanhojen tavaroiden esittelyä, oman elämän ja elämäntilanteen pohdintaa, erään yhteisen tuttavan terveiset koko yhteisölle, yhteiskuntakritiikkiä ja blogimainoksen. Niistä ei Kärpänen kummoistakaan analyysin aihetta löydä, joten siirrytään eteenpäin.