Nuorempana olin oikein himolukija. Kävin kirjastossa vähintään kerran viikossa, ja kun aloin ansaita ”omaa rahaa” eli valmistuin ammattiin ja menin töihin, liityin erilaisiin kirjakerhoihin, joista sitten hankin monenlaisia teoksia romaaneista tietokirjoihin kirjahyllyäni täyttämään. Rahaa niihin tietenkin upposi sievoinen summa, mutta sitä en surrut. Pidin tärkeänä, että hyllyssäni oli tiettyjä kirjoja.

Yleensä en hankkinut uusimpia romaaneja, ne lainasin kirjastosta, mutta monet kulttiteokset hyllyistäni kyllä löytyivät. Tuntui tärkeältä omistaa vaikkapa Mika Waltarin ”Sinuhe egyptiläinen” tai Leon Urisin ”Exodus”, jotka minulla totta puhuen vieläkin on, vaikka moni muu kirja on saanut lähtöpassit jo ajat sitten.

Parhaimpaan kirjanostovillitykseni aikaan ei netistä, Wikipediasta tai Googlesta osattu uneksiakaan. Painettu kirja oli se, johon luotettiin kuin kirveen silmään. Ja mistäpä muualta sitä tietoa olisi voinut hakea kuin tietosanakirjoista. Itse en koskaan sortunut varsinaisiin yleistietosanakirjoihin, mutta Grimbergin ”Kansojen historian” kaikki kaksikymmentäviisi osaa minulla kyllä edelleen on. Historian tietämykseni pitäisi siis olla vankoissa kantimissa, mutta mahtaako olla?

Kirjasarja oli kallis, sen muistan. Ostin sen eräältä kiertävältä kirjaesittelijältä ja maksoin sen osamaksulla. Samalla kertaa taisin ostaa ”Nykysuomen sanakirjan”, jonka viisi paksua, helmenharmaata osaa muodostivat kirjahyllyni ytimen. Tuonkaan sarjan kirjoista en ole käyttänyt kuin oikeastaan yhtä: ”Vierasperäiset sanat ja sivistyssanat”.

Olenko sitten jotenkin erityisen sivistynyt ja hienoja sanoja käyttävä kielifriikki, kun vain tuollaisia kirjoja olen selaillut. Tuskinpa vaan, vaikka sivistys ja monien sanojen merkityksen tietäminen ei koskaan pahasta olekaan. Syy siihen, että juuri tuo osa on ollut ahkerimmassa käytössä, juontaa juurensa ristikkoharrastukseeni. Kun nettiä ei ollut, etsin ristikkojen vihjesanojen ratkaisuja tuosta opuksesta. Ja sanottava on, että monta visaista sanaa kirjasta löytyikin.

Näin jälkikäteen ajatellen en kyllä käsitä, mikä mielenhäiriö minulle tuli, kun tuonkin kirjasarjan hankin. Älyttömän paksut kirjat täynnä aakkosjärjestyksessä olevia suomenkielen sanoja erilaisine johdannaisineen ja esimerkkilauseineen. Jollekin kielitieteilijälle ne varmasti ovat omiaan, mutta että minä, tuiki tavallinen ihminen ostan sellaiset! Siinä kohtaa on kyllä päässäni täytynyt viirata tavallista enemmän. Olen kyllä koko ikäni ollut kiinnostunut kielestä, sen rakenteesta ja yleensäkin sen käytöstä. Mutta varmasti olisin selvinnyt näille kymmenille ilman noita kalliita kirjojakin.