Sunnuntai-iltaisin mies ajoi kotimatkallaan aina asuinpaikkakuntani ohi. Hän kysyi, voisimmeko tavata silloin. Se sopi minulle mainiosti. Tyttären tavarat lähdettäisiin viemään jo aamusta, ja iltapäivällä olisin taas kotona. Sovimme, että mies soittaisi minulle yhden paikkeilla. Silloin tietäisin melko tarkasti, mihin aikaan olisin kotosalla, ja mies voisi suunnitella omaa aikatauluaan.

Muistan, miten jännittynyt olin tapaamistamme odotellessani. Kyselin mieheltä etukäteen, mistä ruuasta hän piti, sillä tietenkin halusin tarjota hänelle jotakin. Muistaakseni mies mainitsi kolme ruokalajia, joista hän ei pitänyt. Yksi niistä taisi olla kylmä pinaattikeitto. Muuten hän kertoi olevansa kaikkiruokainen, ja erityisesti kala oli hänen herkkuaan, kuten minunkin.

Kun nyt ajattelen tuota tapaamista ja siihen valmistautumistani, tuntuu se suorastaan lapselliselta. Mitä ihmettä varten minun piti hössöttää tarjoamisten kanssa? Tuskin mies niiden vuoksi oli tulossa. Luulen, etten vielä ollut päässyt irti perheenemännän roolistani, johon niin vahvoin sitein olin ollut sidottuna vuosikymmeniä. Jos nyt olisin samassa tilanteessa, viittaisin kintaalla tarjottaville ja nauttisin siitä, mitä miehellä olisi minulle tarjota!

Viestittelimme koko lauantain seuraavan päivän tapaaminen mielessämme. Mies lähetti minulle linkkejä, joiden kautta sain kuunnella hänen erityisesti tätä tapaamista varten valitsemaansa musiikkia. Olin kuin kissa pistoksissa, ja niin luultavasti oli mieskin.

Lauantaina iltapäivällä mies lähti veneelleen. Minä valmistelin seuraavan päivän tapaamista ja laittelin samalla tytärtä lähtöön. Kun sunnuntaiaamu viimein koitti, lähdimme jo ani varhain liikkeelle. Menimme ex-mieheni autolla ja sillä tietenkin palasimme myös. Paluumatkalla mies soitti minulle, kuten oli luvannut. Jo edellisenä päivänä hän oli esittänyt toivomuksen, että olisin pukeutunut hameeseen. Pari muutakin toivomusta hän oli esittänyt, ja minä olin suostunut myös niihin.

Siinä puhuessamme, vaikkemme vaihtaneet kuin muutaman sanan, tunsin, miten jännitys ja kiihko saivat minussa vallan, ja odotin malttamattomana kotiin pääsyä. Olin kuin ensimmäistä kertaa treffeille menevä tyttö. Kotiin päästyäni minulla oli vielä runsaasti aikaa valmistautua. Kävin suihkussa ja pukeuduin hihattomaan puseroon ja pohkeeseen asti ulottuvaan hameeseen. En osaa sanoa, miksi valitsin sen mittaisen hameen. Olinhan ensimmäisellä tapaamisellamme ollut pukeutunut paljon lyhyempään hameeseen.

Vaikka oli jo elokuu, oli sää hyvin lämmin ja kaunis. Kun olin valmis, menin parvekkeelle lukemaan ja odottamaan miestä saapuvaksi. Hän soitti vielä matkan varrelta ja varmisteli reittiä. Ilmeisesti hänellä ei ollut navigaattoria. Muutenhan hän olisi suunnistanut sen perusteella. Kohta näinkin hänen kääntyvän kadulleni ja riensin alakertaan vastaan. En osannut ajatella mitään. Kaikki, mitä tulisi tapahtumaan, oli vielä täysin kirjoittamaton lehti, vaikka suunnitelmia olimme tehneetkin.