Sinä iltana töistä kotiuduttuaan tunsi Pekka pitkästä aikaa taas elävänsä. Yhtäkkiä tuntui elämällä olevan tarkoitus, olkoonkin, että se tarkoitus muiden näkövinkkelistä katsottuna oli jokseenkin kyseenalainen. Mutta Pekalle se merkitsi mahdollisuutta saada Liisa ja muut hänen kaltaisensa petturit ja huijarit vastuuseen teoistaan.

Pekka nousisi kuin feenix-lintu tuhkasta kaikkien poljettujen ja kaltoin kohdeltujen miesten airuena. Enää ei heitä huijattaisi ja heidän hyväuskoisuuttaan käytettäisi hyväksi. Heilläkin oli ihmisarvo, jota itseriittoiset hyväksikäyttäjät olivat polkeneet maahan jo aivan tarpeeksi. Mutta nyt se loppuisi, jos Pekalla siihen asiaan pienintäkään valtaa oli olemassa.

Tällaista uhoa puhkuen Pekka lähti pitkälle kävelylenkille. Alkutalven ilta oli kirpeä, mutta Pekka ei kylmyyttä tuntenut. Uudenlainen voima ja tuli paloi hänen sisällään. Ja eihän sitä tiennyt, vaikka uusien ihmissuhteitten myötä joku hellä ja herttainen naisihminen Pekankin maailmaa tulisi sulostuttamaan. Se ei kuitenkaan ollut Pekan päällimmäisin ajatus tällä hetkellä. Mutta joskushan tämäkin ristiretki tulisi tiensä päähän. Silloin oli hyvä, jos jotakin muuta sen täytteeksi olisi tarjolla.

Raikkaan pakkasilman virkistämänä asettui Pekka kotiin tultuaan taas läppärinsä ääreen ja avasi deittipalstan sivut. Kas vain, viestejä oli tullut lisää. Nämä yhteydenottajat asuivat hieman kauempana kuin Kerttu, Sirkka ja Kirsti. Pekka päättikin siirtää heidät ”reserviin” odottelemaan, jos heistä joskus jotain hyötyä olisi. Lyhyessä vastineessaan Pekka kirjoitti saaneensa niin paljon yhteydenottoja, ettei tällä hetkellä pystynyt vastaamaan enää yhteenkään. Mutta mikäli naisia myöhemmin kiinnosti tavata, niin se voisi hyvinkin olla mahdollista.

Singottuaan viestit bittiavaruuteen ryhtyi Pekka taas hiomaan strategiaansa Liisan päänahan saadakseen. Hän otti esille kalenterinsa, josta etsi sopivia viikonloppuja, jolloin voisi mahdollisesti tavata Sirkan. Sillä Sirkasta oli nyt tullut hänen pääkohteensa. Tämä asui samalla paikkakunnalla kuin Liisa ja oli lisäksi hyvin myötämielinen Pekan hankkeelle. Eikä Sirkka hullummalta näyttänytkään. Ei hän Pekan silmissä tosin aivan yhtä jumalatarmainen ollut kuin Liisa, mutta kelpasi kyllä. Voi, kun Sirkka nyt vain vastaisi nopeasti…