Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja  tuulisena. Jo ikkunasta pihalle katsoessa saattoi päätellä, että eilisen leppoisan ja kesäisen oloisesta säästä ei tänään nautittaisi, vaikka aurinko paistoikin siniseltä taivaalta. Mutta sadetta ei sentään ollut luvassa, ja se oli pääasia.

Koska mitään aikatauluja ei tämänkään päivän osalta ollut annettu, vääntäydyimme vuoteistamme kaikessa rauhassa ja söimme aamiaista. Aamupäivällä lähdimme juhlapaikalle. Siellä yöpynyt väki oli vasta noussut ylös ja nautti nyt aamiaisbrunssia ulkosalla. Takkeja näytti yksi jos toinenkin kaivaneen esiin ja vetäisseen päälleen. Sen verran vilpoinen sää oli auringosta huolimatta.

Koska brunssitarjoilu oli vielä täydessä käynnissä ja tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua, napsimme mekin suihimme siitä kaikenlaista, vaikka juuri olimme nousseet aamiaispöydästä. Juhlijan vatsa näyttää olevan pohjaton! Mutta mikäpä oli nautiskella hyvistä ruuista hyvässä seurassa ihanassa kevätauringossa istuskellen seuraavia ohjelmanumeroita odotellen.

Kun alkoi vaikuttaa siltä, että kaikki paikalla olevat olivat saaneet itsensä ravituiksi, osa siis jo kahteenkin kertaan, oli vuorossa aamujooga. Koska olimme ulkona, ja kaikki liikkeet tehtiin nurmikolla, joka oli jos ei nyt kostea, niin ainakin viileä, haali jokainen osallistuja alleen jonkinlaisen viltin tai peitteen. Siinä oli sitten hyvä ojennella raajojaan milloin alaspäin- ja milloin ylöspäin katsovan koiran asentoihin. Lopuksi tietysti rentouduttiin, mikä ainakin minun mielestäni on kaikessa liikunnassa ja venyttelyssä se kaikista paras asia. Muu saisi jäädä puuttumaan vaikka kokonaan, kunhan loppurentoutusta ei unohdeta!

Aamujoogan jälkeen oli vuorossa naurujoogaa. Sen vetäjä selosti ensin hieman naurujoogan tarkoitusta. Hän kertoi, että osallistujien piti heittäytyä mukaan nauruun, muuten se ei onnistuisi. Yhdessä sitten harjoittelimme ensin pienen tovin, ja kun kaikki alkoivat rentoutua, vietimme todella hauskan hetken nauraen aivan olemattomille asioille. Tuli mieleeni Vesa-Matti Loirin esittämä laulu "Naurava kulkuri". Myös siinä Loiri vain alkaa "nauraa" ja yhtäkkiä kuulija huomaa nauravansa mukana, vaikka mitään erityisen "naurettavaa" ei olekaan sanottu tai tehty.