Koska oli hieno keväinen sää, halusi Rotta lähteä lenkille. Ei hän kysellyt, jaksaako Isäntä lähteä tai minä, kaikkea kanssa! Hän oli nyt menoa täynnä kuin mustalaisen hevonen, ja silloin piti toistenkin jaksaa. Eipä silti minä lähdin oikein mielelläni ulos ja metsään kävelemään, sillä arvasin, ettei Rotta lähde tienvieruksia koluamaan.

Niin sitten lähdimme. Oikaisimme taas pellon poikki ja siitä metsään. En ulkoiluhaluistani huolimatta ollut oikein vedossa, vaan seurailin vain, mihin suuntaan muut menevät. Vasta lenkin loppupuolella virkistyin hiukkasen.

Kun tulimme kotiin, soi Isännän kännykkä. Meidät kutsuttiin iltapäiväkahville mummolaan. Siellä oli muitakin vieraita, ja pöytä tietenkin notkui herkuista. Asetuin sopivasti pöydän lähelle ja loin hellyttäviä silmäyksiä pöydässä istujiin. Sillä oli tietenkin vaikutusta. Herkkupaloja tipahteli eteeni tämän tästä. Söin hyvällä halulla kaikki herkut, sillä viime aikoina on ruoka tosiaankin minulle maittanut.

Kun palasimme kotiin, keitteli Isäntä minulle ruokaa. Sain taas kanaa, joka onkin minusta parempaa kuin jauheliha. Tyytyväisenä pyyhin partani mattoon aterian lopetettuani.

Isäntä ja Rotta alkoivat jossakin vaiheessa iltaa katsella elokuvaa. Ennen kuin se saatiin pyörimään, ennätti kulua hyvä tovi aikaa, mutta lopulta monen yrityksen jälkeen alkoi elokuvailta. Minä en elokuvasta perustanut. Sen verran sitä vilkuilin, että huomasin, ettei se ainakaan koirista kertonut. Se oli ihmisten viihdykettä, ei meidän nelijalkaisten.

Elokuva oli aika pitkä. Kun se loppui, alkoi Rotta kammeta itseään orrelle. Sitä ennen hän kuitenkin vielä päästi minut ulos. Olin juonut taas reilusti, joten asiaakin minulla sinne oli. Sitten olikin hyvä käydä nukkumaan. Yö oli rauhaton. Rotta ja Isäntä nousivat vuorotellen laskemaan minua ulos. Se oli kyllä hyvä, sillä aamuun selvittiin ilman lattialätäköitä.