Raili, Raila ja Åsa on tainneet jo ennättää juhulakahavisa ryystää tähän aikaan päivästä. Mutta yleensähä sitä saa juhulia koko vuorokauven, sllo ku on syntymä- tai nimipäivä.

Raili ja Railan nimeä on arveltu mukaelmaksi heprealaisperäisestä nimestä Raakel.

Yhen Railin mää tunnen, en enempää, eikä siitäkään Railista sitte sen enempää. Kummää olin nuori, tunsin yhen Railanki. Se oli mua pari vuotta vanhempi ja koulussa ylemmillä luokilla. Se oli nätti tyttö, mutta sillä oli ihan mahottoman huonot hampaat. En tiijä, miten ne niin huonoiks oli päässy, ku siihen aikaan jo kumminki kersojen hampaita hoijettiin ihan yhteiskunnan puolesta.

Ne Railan hampaat oli ihan mustat, niin reikäset ne oli. Ei ollukaan ihime, että se yritti puhua suu kamalan pienellään. Mutta väkiselläki ne mustat hampaat vilikku huulten välistä, vaikka ois kuinka pienellä suulla yrittäny puhua. Raila hommaski sitte tekohampaat, vaikka oli vasta jotaki viijentoista.

Mää muista, miltä se sitte näytti, ku kaikki hampaat oli veetty suusta pois. Oli se veikeän näkönen. Äitivainaa oli ihan samannäkönen, ku se iltasin otti tekohampaat suustaan ja pisti ne vesilasiin killumaan. Mulla oli tapana sanoa äitiä tossuhuuleks. Raila oli samanlainen tossuhuuli. Aikanaan se sai ne tekarisa, eikä se sitte enää ikään näyttäytyny ihimisten ilimolla iliman hampaita. Mutta sillon oli pakko, ku suun piti parantua, ennen ku sinne uuvet hampaat iskettäs.

Tänään mää kävin taas kirpparilla. Löysin kolometoista ravattia. Ne oli palijo kalliimpia ku eiliset, mutta minkäs sille mahto. Yhestä vaatekomerosta mää dyykkasin seittemän ravattia. Ny alakaa ravattia olla jo lukumääräsesti tarpeeks meijän rojektiin. Mutta kyllä mää vielä meinaan niitä katella, ku kirpputorille meen.

Iltapäivällä oli  autokorijaamolle meno. Tunnin mää siellä kyykin, sitte oli ikkuna kunnossa. kaks ja puolisataa euroa sai siitä lystistä pulittaa, mutta pakkohan se ikkuna oli kuntoon saaha. En kyllä vielä tohtinu koittaa, toimiiko se, mutta kaipa se toimii, ku ne sen kerran käsistään päästi.

Illansuussa lähin sitte viemään niitä ravattia pääkallonpaikalle. Tehtiin vähä suunnitelmaa, miten ne aseteltas. On siinä miettiminen, ku kaikki on erilaisia. Mutta on se mukavaaki. Toin vielä muutaman kotiin ratkomista varte. Pitää varmaan jättää se huomiseen, ku alakaa olla jo niin hämärää. Niihin ei saa ratkoissa tulla reikiä. Niin mua vannotettiin.