Poliisi kaivaa muistikirjan ja kynän taskustaan, istahtaa tuolille Leenan vuoteen viereen ja aloittaa kyselemällä ensin Leenan vointia. Joko tämä jaksaisi vastata muutamiin kysymyksiin? On tärkeää, että asiat kirjataan muistiin niin tuoreina kuin mahdollista. Muisti- ja mielikuvat muuttuvat herkästi, mitä pitempi aika tapahtumista kuluu. Mutta jos Leenasta tuntuu, etteivät hänen voimansa vielä riitä asioiden mieleen palauttamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen, voidaan tätä keskustelua siirtää sinne asti, että Leena jaksaa ja haluaa sen käydä.

Leena vastaa olevansa kovin väsynyt, mutta jaksavansa kyllä vastata poliisin kysymyksiin. Oikeastaan on hyvä hänen itsensäkin sanoa ääneen se, minkä hän tietää eilen illalla tapahtuneen. Hän haluaa myös kuulla, mitä on tapahtunut hääpaikalla sen jälkeen, kun hän itse Kallen iskujen ja potkujen seurauksena menetti tajuntansa. Ja missä on Kalle?

Poliisi kertoo Kallen olevan edelleen selvittämässä päätään poliisiaseman putkassa, jonne hänet suoraan hääpaikalta on viety. Hän nukkuu pois humalaansa, eikä häntä ole vielä jututettu. Se tapahtuu heti, kun Kalle on selvinnyt sen verran, että pystyy järkevästi vastaamaan kuulustelijoiden kysymyksiin.

Leena silmin nähden helpottuu kuullessaan Kallen olevan putkassa. Nyt hänen ei ainakaan tarvitse pelätä Kallen ilmestyvän sairaalaan häntä kiusaamaan. Ja koska Kalle kerran on poliisin suojissa, tarkoittaa se myös sitä, että tämä joutuu vastuuseen teoistaan. Muut ihmiset huolehtivat siitä, eikä Leenan tarvitse vaivata sillä asialla päätään.

Leena sulkee vähäksi aikaa silmänsä. Hän tuntee olevansa kuolemanväsynyt. Hän haluaisi vain nukkua nukkumasta päästyään ja sysätä syrjään kaikki ikävät ja raskaat ajatukset. Mutta sitten hän taas muistaa kuolleen pienokaisen. Suru ja taistelutahto vyöryvät hänen ylitseen kuin hyökyaalto, ja kaikki voimansa ponnistaen Leena avaa silmänsä ja nyökkää poliisille olevansa valmis vastaamaan tämän kysymyksiin.

Poliisi kysyy ensin Leenan koko nimen. Leenasta tuntuu oudolta sanoa olevansa rouva Leena Makkonen, sillä vielä eilenhän hän oli neiti Leena Koponen. Se sama huoleton ja iloinen Leena hän haluaisi olla edelleenkin, mutta eilen hän papin ja koko seurakunnan edessä lupasi aviomiehelleen uskollisuutta ja rakkautta aina kuolemaan asti. Sen lupauksen jälkeen aviomies hakkasi hänet ja tappoi heidän yhteisen lapsensa. Samalla mies tappoi Leenan sydämestä kaiken sen rakkauden, jonka Leena oli kuvitellut kestävän ikuisesti…