Pian VRK saikin kannattajan ajatuksilleen, kun PPHH saapui kommentteihin vastaamaan. Samassa kommentissa saivat vastauksen myös AMP, VV ja KHÄ, joille jokaiselle PPHH: llä oli jokin pieni sananen sanottavana. Myös IVK: lle (ilman välilyöntejä kirjoittavalle) oli PPHH: llä luultavasti jotain sisäpiiriasiaa.

Tässä muuten tapa, jota Kärpänen ei olemattomilla kärpäsenaivoillaan voi ymmärtää. Se ei ole pelkästään tämän blogin tapa, vaan samaa käytäntöä näyttää olevan monessa muussakin blogissa. Mitä merkitystä on pelkällä hymiöllä tai ”niinpä”, ”aivan”, ”olen samaa mieltä” tai jollakin muulla samantapaisella -lausahduksella, ellei se mitenkään vie keskustelua eteenpäin?

Kärpänen on omissa kirjoituksissaan ollut aina sitä mieltä, että se sanoo sanottavansa varsinaisessa postauksessa. Sillä ei ole tarvetta jälkeenpäin selitellä ja hymähdellä ja kiitellä kommentoijia. Jos asioista viriää keskustelua, voivat sitä Kärpäsen mielestä käydä kommentoijat keskenään, sillä Kärpänen on jo sanomisensa ajatellut, jopa harkinnut ja postauksessaan julkaissut.

Se tietää kyllä, että joissakin postaajille tarkoitetuissa ohjeissa kehotetaan kirjoittajaa vastaamaan aina kommentoijille vaikkapa hyviin ja kohteliaisiin tapoihin vedoten. Niinpä niin, omiin kokemuksiinsa kommentoijien ”hyvistä ja kohteliaista tavoista” perustuen ei se voi eikä halua allekirjoittaa näitä ohjeita. Se sallii kyllä kaikenlaiset kommentit (vaikka sitäkin on jo suuriäänisesti jossakin ehditty epäillä, arvellen, ettei Kärpänen kestä kritiikkiä), ei tarkasta kommentteja etukäteen eikä myöskään poista mitään. Mutta muuten ovat kommentoijat täysin itse vastuussa omista sanomisistaan, kuten Kärpänenkin omistaan.

VL arvasi myös, mitä kuva mahtoi esittää. Lisäksi hän kertoi kommentoineensa välillä omasta mielestään tyhmiäkin ja sitten puna poskilla niitä jälkeenpäin lukeneensa. Tuohon takertui nyt AVK. Hänen mielestään sai jokainen kommentoida haluamallaan tavalla tarvitsematta tuntea häpeää. Oli toisten asia arvioida sitä, jos kanttia sellaiseen oli.

VRK oli täysin samaa mieltä. Silti hänen käsityksensä mukaan enemmistö ajatteli samoin kuin VL. Tyhmää ei VRK: n mielestä ollut ilmaista omaa mielipidettään, vaan tyhmää oli jättää se sanomatta pelätessään muiden reaktioita. Se oli miellyttämistä, jonka VRK rinnasti läheisriippuvuuteen.

Nyt on Kärpäsen todettava, että harvoin, jos koskaan on se samaa mieltä VRK: n kanssa oikeastaan mistään. Niin kaukana tuntuvat ajatusmaailmat toisistaan olevan. Mutta tällä kertaa ajattelee se aivan samoin. Ainoastaan rinnastuksesta ”miellyttäminen = läheisriippuvuus” se on eri mieltä, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Monta kertaa ovat eri mieltä olevat kommentoijat, myös VRK, yrittäneet tukkia Kärpäsen suun ja pysäyttää sen kynän milloin nimittelyn, milloin vähättelyn, milloin uhkailun ja pelottelun keinoin. Silti se, Kärpänen, on jatkanut sille kuuluvaa oikeutta vapaaseen mielipiteenilmaisuun, ja saman oikeuden se suo myös muille.

AVK palasi uudestaan kommentoimaan. Ensin hän arvasi, mitä kuva voisi esittää ja tietenkin melko lailla tyylilleen uskollisesti (Kärpäsen huom!). Mutta arvausta tärkeämpää taisi olla ehdotus, miten lintukodon hiljaiseloon saataisiin piristystä. Jospa nyt jokainen sivulla poikkeava ainakin kerran viikossa esittelisi oman päänsä sisältöä (Kärpäsen huom!), liikkuipa siellä nyt mitä hyvänsä.

Tähän tarjoukseen tarttui VRK oitis. Hänellähän ei Kärpäsen käsityksen mukaan ollut varsinaista kirjoitusoikeutta, mutta ahkerana kommentoijana hänet kyllä tunnettiin. Tuo VRK: n kirjoitusoikeuden puuttuminen oli seikka, jota varsinkin eräs tietty jäsen yhdessä kohdassa korosti ja sitten toisessa kohdassa unohti sen kokonaan aina sen mukaan, miten se parhaiten hänen tarkoitusperiinsä kulloinkin sopi (Kärpäsen huom!).

Nyt VRK kuitenkin riensi kysymään, saivatko tällaiset ”reunustelijat” kirjoitella useammin. Siihen AVK vastaamaan, että sellaisten pitikin olla jatkuvasti äänessä, jotteivät liian helpolla pääsisi. Liekö AVK: lle tapahtunut pieni ajatusvirhe, sillä hän käytti puheenvuorossaan sanan ”kommunikoida” murteellista muotoa. Ei siinä, siis murteessa mitään, mutta tällä kertaa oli kai kuitenkin kyse kommentoinnista eikä kommunikoinnista, jotka tarkoittavat Kärpäsen ymmärryksen, sen hyvin vajavaisen, mukaan eri asioita.

AVK: n ehdotus sai myös KHÄ: n varauksettoman kannatuksen, sillä lukkia inhotti, niin vapaaehtoista kuin kaikki olikin, ”kuollut meininki”. Epäilemättä, tuumaa siihen Kärpänen.