Jo aiemmin oli närää herättänyt se, että jotkut blogistit nyt eivät vain toisten mielestä osanneet käyttää blogia oikein. Ketään ei mukamas kiinnostanut pelkkien videospämmien avaaminen ja lukeminen, ja tällaista spämmäystä lähes työkseen harrastavat saivatkin osakseen runsaasti vihjailuja ja suoriakin ivasanoja.

Aika erikoiselta näin sivusta seuraten tuntuu kuitenkin se, että kyseiset spämmääjät keikkuivat suosituimpien listan kärjessä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Miten ihmeessä se on mahdollista, jos kukaan, mikäli yleistä mielipidettä on uskominen, ei kuitenkaan heidän blogejaan edes aukaissut?

Toiseksi närkästyksen aiheeksi muodostui se, että kun videoita oli niin helppo ladata, siihen hurahtaneet eivät itsekään ymmärtäneet, että joku tolkku siinäkin asiassa sentään pitäisi olla. Se sai äänekkäimmät arvostelijat näkemään punaista. Nyt eivät toisten, lue: minun merkinnät enää mahtuneet uusien blogien listalle, kun sen täyttivät nuo viheliäiset videot. Miten muut lukijat nyt sitten saisivat tiedon, että jotakin uutta olin minäkin taas saattanut toisten iloksi tai närkästykseksi. Mutta ei hätää: ylläpitäjä oli huolehtinut siitä, että oikein mukavan blogin saattoi merkitä suosikikseen, jolloin aina tuoreeltaan näki, milloin sitä oli päivitetty.

Sivumennen sanottuna: blogimerkinnöissä oli havaittavissa selkeä suuntaus. Jossain vaiheessa omintakeinen sanominen ja asia useimmilta blogisteilta väistämättä loppui. Mutta, erästä entistä blogistia siteeraten, sormen liike ei loppunut.

Useimmat videospämmääjiä aiemmin morkanneet blogistit alkoivat pikkuhiljaa siirtyä samalle linjalle eli ryhtyivät liittämään merkintöihinsä yhä useammin musiikkivideon. Heidän tekemänään se ei tietenkään ollut mikään paheksuttava asia; he vain täydensivät kirjoitustaan sopivalla musiikilla! Niin että turha tulla moittimaan!