Jokusen päivän sai Punahilkka odotella Suden vastausta, mutta tulihan se sieltä. Sen luettuaan ajatteli Punahilkka kyllä, että tuollainen posti olisi saanut jäädä vaikka tulematta. Siinä Susi kertoili olevansa aikeissa hankkia induktiolieden, koska se kuuleman mukaan säästi kovasti sähköä. Susi kyseli, oliko Punahilkalla kokemusta kyseisistä liesistä.
 
Hoh-hoijaa! Ei ollut Punahilkalla kokemusta tästä asiasta, vaikka monesta muusta kyllä oli. Ja vaikka olisi ollutkin, niin tuskinpa olisi kokemuksiaan s-postin välityksellä Sudelle ruvennut kertoilemaan. EVVK ja KVG olivat ne lauselyhenteet, jotka Punahilkan olisi tehnyt mieli Sudelle postittaa. Ei kuitenkaan postittanut, ei postittanut yhtään mitään. Yhteiset puheenaiheet tuntuivat tulleen lyhyen tiensä päähän.
 
Niinhän Punahilkka luuli, mutta saikin yllättyä! Muutaman päivän Punahilkan tilitystä itse tykönään pohdittuaan Susi tuntui lopulta saaneen sanaisen arkkunsa auki ja rykäisi sanottavansa ilmi Punahilkan suuntaan. Eikä puhujana ollutkaan enää mikään häntä koipien välissä luimisteleva hampaaton hukka, vaan tämä susi hyökkäsi raivokkaasti suorastaan hampaat irvessä.
 
Punahilkka luki s-postista ylireagoineensa, kun silloin lauantaiehtoona oli kotiinlähdöllä uhannut. Lisäksi Susi oli Punahilkkaa ja tämän olemusta ja käyttäytymistä arvioituaan tullut siihen tulokseen, että Punahilkalla oli tarve olla aina huomion keskipisteessä, ja että tämä oli aina siinä ollutkin. Tätä tulkintaa puolsivat muun muassa seuraavat seikat: Punahilkan ammatti (Susi asetti samaan kategoriaan myös poliisit ja tullivirkailijat), hänen harrastuksensa sekä se, että hän pukeutui punaiseen väriin.
 
Tämän kaiken Susi kirjoitteli kuin puolihuolimattomasti ja totesi lopuksi, että saattaa hän toki olla väärässäkin, usein kuulemma oli. Ei hän mitenkään Punahilkkaa loukata halunnut, päinvastoin. Susi toivoi, että hänen ”analyysinsa” Punahilkasta voisi koitua jollakin tapaa jopa Punahilkan hyödyksi tämän itseään tutkiskellessaan, niin että Punahilkka oivaltaisi, millainen hän oikeasti oli ainakin Suden silmin katsottuna. Luultavasti Punahilkan pitäisi myös sitten asian ymmärrettyään yrittää muuttua Suden toiveiden mukaisesti Suden toivomaan suuntaan. Pahalla ei Susi mitään kirjoittanut, vaan piti kuulemma Punahilkasta kovinkin paljon.
 
Punahilkan lauantai-iltana esittämät kysymykset olivat myös saaneet Suden tuntemaan ahdistusta. Ne olivat olleet sen laatuisia, että Susi oli kokenut olevansa kuin koulussa ikään, jossa opettaja kyllä kurmottaisi tietämätöntä oppilasta. Hyvältä ei ollut Sudesta ollenkaan tuntunut olla sellaisessa tentissä.