Kärpänen havahtuu horroksestaan. Mitä? Onko se nukahtanut?

Vilkaisu kalenteriin osoittaa, että jo lähes pari viikkoa on kulunut aikaa edellisestä raportoinnista. On aika hiukan päivittää verkkonäkemystä. Mitä kaikkea mielenkiintoista onkaan mahtanut päästä ohi kärpäsen tutkivan katseen sen itsensä vain tuuditellessa missä lie päiväunelmissaan. Vai lieneekö sittenkään mitään? Tuskinpa se nukahtanutkaan olisi, jos sivut täynnään toinen toistaan kiinnostavampia juttuja olisivat olleet.

Mutta kun ei kärpäsellä koskaan ole ollut tapana tutkimatta hutkia, ei se tee poikkeusta tälläkään kerralla. Se ojentelee hentoja jalkojaan, sukii hiukan ohuita siipiään ja karistelee unenrippeet ja muut roskat suurista silmistään, sillä eihän tällaiseen tärkeään ja koko maailmankaikkeutta kiinnostavan pikkuyhteisön elämän tarkkailu- ja raportointitehtävään sovi lähteä huonosti valmistautuneena, ei tosiaankaan. Kyllä on työvälineitten oltava kunnossa, pienten kärpäsenaivojen virkeinä ja virtuaalikynä teroitettuna, jos jonkinlaisen, edes hiukankin todenperäisen jutun aikoo aikaiseksi saada.

Tai jos ei nyt niin todenperäistäkään: omat mielipiteet, arvioinnit, tuntemukset ja käsitykset kun eivät koskaan liene sen paremmin oikeita kuin vääriäkään, niin ainakin kutakuinkin käsiteltävään aineistoon pohjautuvan. Sillä yksityiskohtien oikeellisuudesta on kärpänen tarkka, ja virheistä, joita väistämättä joskus senkin raportteihin pujahtaa, se ottaa kyllä itse täyden vastuun.

On kuitenkin hyvä muistaa, että se on vain pieni hyönteinen: mitäpä se loppujen lopuksi mistään oikeista asioista ymmärtäisi, ressukka, kunhan surisee, tyhjänpäiväisiä!

Mutta nyt on kaikki valmiina. Tervetuloa virtuaalikierrokselle blogien ihmeelliseen maailmaan. Tänään on kapteenina kärpänen, joka ei enempiä esittelyjä kaivanne.

Matka alkakoon!