Kummää tulin kirpparilta kotiin, niin enstöikseni mää menin varastoon hakemaan sieltä jo valamiiks laatikoissa olevat kirpparille tarkotetut romut. Ne oli ollu siellä keväästä asti, ku mää eellisen kerran olin ollu kauppahommissa. Sillonhan mää olin yhtenä lauantaipäivänä ollu myymässä ite romuja, mutta tulos oli laihanlainen. Sen takia tää mun kirpparille meno onki ollu pikkusen pitkissä kantimissa. Ei oikeen oo huvittanu nähä palijo vaivaa ja sitte jäähä tappiolle. Tyhyjän saa pyytämätäki, on vanha totuus.
Oli kyllä vaikea päästä alakuun, mutta sain mää sentään jotain tehtyä. Loput aattelin sitte laitella perijantaiaamuna valamiiks. Kirpparille pääsi jo puolta tuntia ennen avaamista laittelemaan pöytääsä kuntoon. Ja kukas senkään kieltää, että hinnotteloo tavaroita vasta siinä paikan päällä. Se ei kyllä mua oikeen houkuta, varsinkaan jos romppeita on palijo. Muutaman tavaran ny siinä voi hinnotellaki.
Perijantaina mää nousin sitte hyvissä ajon ja jatkon urakkaani. Sain aika palijo rompetta mukaan ja lähin sitte kuskaamaan niitä kirpparille. Mulla on taipumusta olla joka paikassa etuajassa. Niin tälläki kertaa. Ovet oli vielä kiinni ja mää jouvun oottelemaan niijen avaamista jonku aikaa.
Tuli aika moneen kertaan nosteltua samat nyssäkät ja laatikot, ku ensin nostin ne kotona sisältä hissiin, sitte alakerrassa hissistä pois. Seuraavaks nostin ne autoon ja kirpparilla autosta ensin lastauslaiturille, sitte semmoseen eteistilaan, sen jäläkeen vielä toiseen eteiseen ja vasta sitte kirpparipöyvän luo. Tuliko tuossa ny seittemän nostokertaa?
Siinä sitte alon laitella tavaroita pöyvälle. Kyllä mulla hyvinki puoli tuntia siinä meni, ku välillä piti hakea henkareita ja yrittää sovitella rompe niin, että kaikki olis jotenkuten näkyvillä. Mutta vielä mun siinä laitellessa meni jo ensimmäiset tavarat kaupan. Se vaikutti hyvältä, ku oli vasta ihan aamu. Saatto olla, että ensimmäisten aukiolominuuttien aikana tein päivän isoimmat kaupat. Olisko ihan koko päivävuokra jo ollu kasassa. Hah!
Ku pöytä oli kunnossa, emmää jääny sinne enää vanhenemaan. Lähin kotiin ja rupesin muihin hommiin. Mulla oli taas iltapäivällä hieroja, niin etten mää palijo viihtiny ihteäni rasittaa ennen sitä. Ja kummää tulin hierojalta, niin en viihtiny rasittaa sitäkään vähää. Eihän sitä kuulemma saiskaan hieromisen jäläkeen rehkiä. Tässä asiassa mää ainakin oon kuuliainen ja tottelevainen., vaikken niin muissa oliskaan. Sitä paitsi mää olin ihan pyörryksissä, ku nousin siitä pöyvältä. Lähti vissiin veret ja kuonat liikkeelle.
Tyttöki soitti. Se varotteli mua jostaki kolarista, jos sattusin olemaan liikenteeseen lähössä. Mutta enhän mää ny ollu mihinkään menossa, ku mulla on tätä bisnestä meneillään. Kotona pysyisin koko viikonlopun ku tatti, mitä nyt välillä kävisin bisneksiä hoitelemassa.
Kommentit