Mutta vielä ei oltu lähelläkään sitä hetkeä, jolloin lopulliset jäähyväiset heitettäisiin. Oli päästy elokuun alkuun. Miehen loma oli loppunut, ja hän kävi vain viikonloppuisin seilailemassa isolla järvellä, yksin, kuten tähänkin asti. Ilmeisesti muut kontaktit, joita hän oli deittipalstan ilmaisjäsenenä luonut, oli nyt katsottu loppuun. Rouva Fortunan hänelle jakamista korteista olin jäänyt käteen minä: eronnut, miestä vanhempi vähään tyytyväinen naisihminen, jonka kanssa aikaa oli mukava viettää, ja joka ei kieltäytynyt erotiikan iloista.

Suoraan sanottuna juuri erotiikka oli ”suhdettamme” koossa pitävä voima ainakin miehen puolelta. Minun puoleltani asiaan liittyi kyllä myös muita tunteita. Silti myönnän ja myönsin jo silloin, että oltuani vuosikymmeniä avioliitossa, jossa seksi ainakin viimeisinä vuosina tuntui lähinnä ankaralta työltä ja ikävältä velvollisuudelta, oli ihanaa nauttia siitä hellän, kiihkeän, keskustelutaitoisen ja viriilin miehen kanssa, joka ei koskaan syyllistänyt minua tai vaatinut minulta mitään.

Voi kuulostaa lapselliselta, kun sanon, että tämän miehen kanssa koko naiseuteni puhkesi uuteen kukkaan, mutta totta se on. En ollut enää nuori, kokematon tytönhupakko, joka ei tiedä mitä erotiikan saralla haluaisi tai ei ainakaan uskalla kertoa haluistaan. Olin aikuinen nainen, jonka seksuaalisuus oli ollut piilossa vuosikausien ajan, koska aviomies ei ollut osannut sitä herätellä. Hän oli väheksynnällään, mitätöinnillään ja aliarvioinnillaan painanut sen entistä syvemmälle sisimpääni, jossa sitä suojelin ja varjelin, vaikka en silloin sitä käsittänyt lainkaan. 

Rohkeutta ja kokemusta minulta ei enää puuttunut, ja uusien kokemusten ja tuttavuuksien myötä myös uteliaisuus oli vallannut mieleni. Kun mieheltä sain sopivasti vastakaikua, uskaltauduin yhä uusille alueille. Minulla on vielä osittain tallessa sähköposti, jota miehen kanssa kävimme. Sitä lukiessani nousee puna vieläkin poskilleni, ja sisälläni kihelmöi. Miehen vastauksista voin lukea, että hän tunsi samoin, vaikka kyse hänen puoleltaan oli enimmäkseen himosta ja halusta.

Avioliiton kuivassa autiomaassa minä olin hänelle kuin keidas, jossa pysähtyä juomaan ja virkistymään. Ymmärsin miestä hyvin, sillä olin itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa vain vuotta aiemmin, kun avioliittoni lopullisesti alkoi rakoilla. Silloin olin hakenut virkistystä muualta ja sitä saanutkin, vaikka seksiin asti en koskaan vielä entisen mieheni kanssa asuessani ollut mennytkään.