Mutta sitten sen uteliaisuus heräsi. Olisihan mukava nähdä, pystyikö tämä suuresti ylistetty yhtenäisyyden kerho tosiaankin saamaan aikaan jotain oikeasti yhteistä ja ymmärrettävää, jolla olisi selkeä alku, keskiosa ja loppu. Vai kävisikö niin, että hyvistä yrityksistä huolimatta joku taas tahallisesti yrittäisi vääntää tarinaa aivan väärille urille, sotkisi sekaan omia kokemuksiaan, takertuisi johonkin mitättömään yksityiskohtaan alkaen paisutella sitä tai yksinkertaisesti ei vain ymmärtäisi, mitä edelliset kirjoittajat olivat tarkoittaneet.

Niin Kärpänen sitten klikkasi kommentit auki ja alkoi lukea tarinaa. Aluksi se jatkuikin jotakuinkin loogisesti, ja jopa jännitystä yritettiin saada mukaan. Mutta noin kymmenennen kommentin paikkeilla alkoi linja rakoilla, kun epäselvistä ja epämääräisistä (muille) lausahduksistaan tunnettu vastarannankiiski omista sanoistaan hurmaantuneena pamautti esille jatkon, jota oli parhaalla tahdollakin jokseenkin vaikea ymmärtää saati saada sopimaan kokonaisuuteen.

Admin palautti erehtyneen varmoin ottein ruotuun, ja hetkellisesti näytti taas siltä, että oltiin kiinni samassa juonessa ja tarinassa. Mutta tämä ilo oli vain hetkellinen. Samainen sanataituri päräytti ilmoille taas niin loistavan kommentin, että sen käsittämättömyyttä olisivat kadehtineet jo naurismaan aidatkin.

Samaa juonesta poispäin vievää linjaa jatkoi sitten KHÄ, joka yritti tarinan keinoin ilmeisesti kertoa, että hänellä oli ongelmia yhdellä jos toisellakin sektorilla. Sitä ei Kärpänen kylläkään ymmärrä, miksi ne piti tulla kertomaan jatkotarinaan, jossa on aivan eri intressit.

Ilmeisesti tarinan aloittanut admin alkoi saada tarpeekseen villeistä, toisista piittaamattomista kirjoittajista, tarinan saamasta käänteestä sisällöllisesti ja omista lähes epätoivoisista yrityksistään palauttaa juoni oikeille tai edes jonkinlaisille raiteille. Hän ilmoitti lähtevänsä mokomasta ympäristöstä ja sai tietenkin heti kalikan peräänsä.

Apuun riensi itseään kai jonkintasoisena kirjailijanplanttuna pitävä kirjoittaja. Muutaman lauseen verran yritti hän johdatella juonta omasta näkökulmastaan eteenpäin saaden vastaukseksi yhtä itsekeskeisiä, vanhojen miesten toiveunia. Sitten hänkin nosti kädet ilmaan ja ilmoitti, ettei kyennyt enempään. Hyvän kesän toivotuksin poistui hän vähin äänin takavasemmalle. Yhteisön toinen vastarannan kiiski sanan varsinaisessa merkityksessä ei tästä kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi höpinäänsä yksikseen.

Sitten admin ilmoitti, että tarina päättyy nyt. Se oli ryöstäytynyt aivan liikaa muutaman kirjoittajan toiveunien suuntaan eikä vastannut enää alkuperäistä tarkoitustaan. Tarinantynkä toimikoon harjoituskappaleena seuraavia yhteisprojekteja ajatellen.

Eipä kulunut montakaan tovia, kun UPK, tuo liehuja, jo lennätti ilmoille samanmielisen kommenttinsa. Admin oli oikeassa… jne. Siksi oli itsekin lopettanut… jne. Muut eivät enää virkkaneet mitään, mutta merenlahden eri puolilla asuvat vastarannan kiisket halusivat vielä jatkaa väitöstä.

Kotimainen epäili yrityksen myöhempääkään onnistumista vedoten ihmisten itsekkyyteen ja esillä olemisen haluun. Häneltä jäi tietenkin kokonaan huomaamatta ja mainitsematta se, että itse omilla käsittämättömillä lausahduksillaan oli juuri tuollainen, josta muita moitti, ja tässäkin tarinassa useampaan otteeseen sitä tieten tai tiedostamatta vikasuuntaan johtanut tai sitten samalla paikalla pyörinyt kuin koira, joka tavoittelee omaa häntäänsä sitä koskaan kiinni saamatta.

Ulkomainen VRK (vastarannan kiiski) taas esitti pontevan vastalauseen adminin väitteelle, että 10 sanan jatko yhdeltä kirjoittajalta olisi aivan riittävä tällaisessa yhteistarinassa. Kukaan ei kuitenkaan enää jaksanut provosoitua VRK:ien uhoamisista, ja niin sai tarina hautautui kauniisiin? muistoihin.