Jo seurusteluaikana oli Kalle tehnyt selväksi, että heti Kallen naituaan piti Leenan sanoutua irti vakinaisesta työstään. Kallen emännän ei tarvitsisi töissä käydä. Kalle kyllä elättäisi vaimonsa ja perheensä. Riitti, että Leena huolehti kodista ja kaikista siihen liittyvistä asioista.

Leenan mielestä ajatus ei ollut tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Hänellä oli hyvä, varma työpaikka, jossa hän viihtyi ja mukavat työkaverit. Palkka ei päätä huimannut, mutta oli kuitenkin tyhjää parempi. Lisäksi työ antoi hänelle mahdollisuuden päästä edes hetkeksi pois Kallen vahtivan silmän alta. Jos hän joutuisi luopumaan työpaikastaan, tietäisi se sitä, että hän olisi taloudellisesti täysin riippuvainen Kallesta, ja kaikki ulkopuoliset kontaktit olisi jätettävä.

Leena ei nimittäin uskonut hetkeäkään Kallen vilpittömyyteen tässä asiassa. Hän oli varma, että Kalle vähät välitti siitä, että Leena muka pääsisi helpommalla, kun ei hänen tarvitsisi käydä töissä. Kalle vain halusi sitoa Leenan itseensä niin, ettei tällä olisi mitään mahdollisuuksia päästä irti. Kalle oli mustasukkainen ja omistava. Hän ei halunnut päästää Leenaa hetkeksikään silmistään.

Nyt Leena on tyytyväinen, että erilaisin verukkein oli saanut siirrettyä irtisanoutumistaan häiden yli. Hän oli vedonnut kustannuksiin, jotka häistä aiheutuivat. Niiden maksamisessa olisi Leenankin pieni palkka tuiki tarpeen. Hän oli myös ehdottanut, että he heti avioiduttuaan hankkisivat oman, isomman asunnon. Nythän he asuivat alivuokralaisina ahtaasti erään omakotitalon yläkerrassa, josta puuttuivat kaikki mukavuudet.

Jos ja kun asunto hankittaisiin, tarvittiin tietenkin pankkilainaa. Sitä sai helpommin ja enemmän, kun molemmat puolisot olivat töissä. Lisäksi lainan takaisinmaksu sujuisi nopeammin ja kevyemmin, kun Leenakin toisi yhteiseen talouteen jokusen roposen. Ja mitä Leena tekisi toimettomana kotona kaiket päivät? Ei kodin hoitaminen niin suuri työ ollut, että siihen koko päivä pitäisi uhrata.

Pitkin hampain oli Kalle suostunut tähän, mutta vaati, että ainakin heti, kun ensimmäinen lapsi ilmoittaisi tulostaan, piti Leenan jäädä kotiin. Leena ei saanut vaarantaa lapsen terveyttä raatamalla raskaassa työssä. Miehen tehtävä oli huolehtia perheensä hyvinvoinnista, ja sen Kalle tekisi. Hän oli sentään mies eikä mikään lapatossu!

Leena hymähtää katkerasti Kallen uhoamisen muistaessaan. Vai ei saanut Leena vaarantaa lapsen terveyttä käymällä töissä? Mitä Kalle nyt mahtaisi sanoa puolustuksekseen, kun itse oli potkuillaan ja iskuillaan aiheuttanut lapsen kuoleman. Kuumat kyyneleet puristuvat Leenan silmänurkkiin, kun hän taas muistaa asian.

Joka tapauksessa on hyvä, että hänellä on työpaikka, johon palata. Kun sairausloma viikon kuluttua loppuu, menee Leena takaisin entiseen työhönsä, niin on sovittu työnantajan kanssa. Leena on päättänyt mielessään, että vaikka asettuisikin avioelämään Kallen kanssa, hän ei enää suostu työpaikastaan luopumaan, sanokoon Kalle mitä hyvänsä. Hän myös sanoo sen Kallelle suoraan eikä enää tarvitse tekosyitä. Vaikkei Leena sitä itse oikein ymmärräkään, on ensimmäinen tärkeä askel kasvun ja itsenäistymisen pitkällä tiellä otettu…