Mies asui hiukan syrjemmällä kauppakeskuksista, eikä hänellä sillä kertaa ollut autoa käytettävissään. Hän oli kysynyt etukäteen, voisinko minä tullessani käydä ostamassa ruokatarvikkeita, jotta meillä olisi jotakin syötävää, kun sitten tulisin. Hän kyllä ruuat maksaisi minulle. Lupasin tehdä niin, sillä eihän siitä minulle mitään vaivaa ollut. Samalla saatoin varmistua siitä, että minulle tarjottaisiin ruokaa, josta pitäisin eli kalaa.

Vaikka olin lähtenyt liikkeelle aikaisin aamulla, oli matka kestänyt sen verran, että alkoi olla jo iltapäivä. Olisin mielelläni syönyt vaikka heti, mutta mies ehdotti, että joisimme tulokahvit ja samalla vähän tutustuisimme toisiimme. Sopi sekin minulle, sillä ruuanlaittoon ryhtyminen heti tultua vieraassa keittiössä ei minua suuremmasti houkutellut. Arvasin kyllä, että ruuanlaitto jäisi minun kontolleni, mutta kaikki aikanaan.

Niin keitettiin kahvit ja siinä kahvikupposten äärellä aika vierähti niin, että kohta oli aika lähteä katsomaan, millaiset löylyt rantasaunasta saisi. Ruokaa laitettaisiin vasta saunomisten jälkeen. No, talossa talon tavoilla, tuumin, ja kipitin miehen perässä lumista polkua pitkin saunalle.

Sauna oli hyvä, ja kun saunasta suoraan pääsi pulahtamaan hyiseen avantoon, ajattelin, että jo yksistään tämän takia oli kannattanut tulla. Tähän mennessä olimme jo tutustuneet sen verran, että kanssakäyminen oli luontevaa. En ole koskaan ollut ujostelevaa tai vaivautunutta sorttia, enkä ollut sitä nytkään. Saunan pehmeissä löylyissä ja hämärässä valaistuksessa oli hyvä koskettaa toisen alastonta, lämmintä vartaloa ja tutustua siihen hiukan etukäteen.

Kun palasimme taloon, alkoi ruuanlaitto. Minä sen tietenkin laitoin, talon isäntä vain kertoili, mistä mitäkin tarvikkeita löytyi. Kun koko päivän oli ollut lähes ilman ruokaa, maittoi uunilohi valmistuttuaan meille kummallekin erinomaisesti. Täydellä vatsalla oli sitten hyvä käydä nukkumaan.

Vähänkin ajatteleva lukija osaa päätellä, ettei nukkuminen tietenkään ollut päätarkoitus, kun kiipesimme talon yläkertaan makuuhuoneeseen. Mies oli nuorehko ja viriili, eikä hänen sairautensa vaikuttanut mitenkään seksuaaliseen puoleen. Mutta en tiedä tai oikeastaan muista, mistä ilmestyi taas ryppy tähänkin rakkauteen, sillä keskellä yötä sain jostakin miehen sanomisesta tarpeekseni ja ilmoitin lähteväni kotiin.

Niin en kuitenkaan tehnyt, sillä mies lepytteli minut jotenkin vedoten kai siihen, että matka oli pitkä ja taival pimeä. Väsyneenä ei kannattanut lähteä tien päälle niin pitkää matkaa ajamaan. Suostuin jäämään aamuun asti, mutta hyvissä ajoin kyllä lähtisin, kun aamu valkenisi. Selvää kuitenkin oli, että tästä suhteesta ei pitemmän päälle ainakaan voisi tulla mitään pysyvää.