Joulun aika kun oli ja vapaita päiviä monta, päätti kärpänen hiukan horrostaa ja levätä kunnolla ahkerasta työstään. Punahilkan sopi nyt kirjoitella omaa joulutarinaansa mielin määrin. Sen verran kävi kärpänen postuksia kurkistelemassa, että havaitsi niiden saavan olla melko rauhassa niin lukijoilta kuin kommentoijiltakin eli se siis siitä polttavasta halusta lukea ”toisenlaisia tarinoita”.

Totta kai LL 007 oli kuitenkin halunnut ilahduttaa niin Punahilkkaa kuin lukijoitakin omalla fiksulla kommentillaan. Mikäpä jouluaaton herkkään tarinaan paremmin olisi kannanotoksi sopinutkaan, kuin LL:n valitsema tunnettu joululaulu. Hyvä maku ja hienostunut käytös tällä LL:lla, totta totisesti!

Sai Punahilkka toki oikeitakin kehuja, jotka varmasti oli lausuttu vilpittömin mielin. Jo jokusen aikaa blogia seurannut lukija kiitteli hienosta jouluevankeliumista. Yllättäen tämä kiittelijä ei ollut pikkuyhteisön jäseniä, joilta ei kehuja tuntunut näille postauksille heruvan, vaikka niin kovasti mukamas odotettiin, milloin Punahilkka taas alkaa kirjoittaa ”oikeita” kirjoituksiaan. Olisi luullut, että kun niitä sitten alkoi tulla, olisi niitä tervehditty oikein riemuhuudoin.

Toisenlaista postia kyllä tuli ovista ja ikkunoista. Sen oikeutusta perusteltiin sillä, että täällä puhuttiin ”heistä”. Ja jos olisikin vain puhuttu, mutta kun irvailtiin, nälvittiin, haukuttiin, heitettiin kuraa ja lokaa täysin viattomien ihmisten niskaan. Sanalla sanoen: kiusattiin. Niin kauan kuin se jatkuisi, vastattaisiin toisesta leiristä samalla mitalla, uhosivat ”rohkeimmat” rotansyöjät.

Tuntui niin pahalta ja ikävältä. Sydänalassa pisteli tämän tästä. Joulumielikin katosi kokonaan. Mistä se kärpänen kaikki juttunsa keksikään? Ihan ihmetellä täytyi. Suurimman osanhan se tietenkin vääristeli ja väritti oman mielensä mukaan. Eihän tässä enää mitään uskaltaisi kirjoittaa, kun kohta saisi sen varmaakin varmemmin lukea jostain muualta lähes päinvastaisessa muodossa. Eikö sitä millään ilveellä saatu kuriin ja herran nuhteeseen?

Nyt täytyy kärpäsen palauttaa näitä narisijoita maan pinnalle. Itsekin he kyllä asian oikean laidan varsin hyvin tietävät, mutta kukapa sitä nyt malkaa omassa silmässään näkee. Helpompaa on yhtyä niitten kuoroon, jotka hakevat syyllisiä toisaalta. Ja sitten vielä kehdataan hakea ohjeita, neuvoja ja kysymyksiä oikein Pyhästä kirjasta! Jo on aikoihin eletty!

Ensinnäkin kärpäsen syksyllä alkanut kirjoittelu sai alkusysäyksensä eräästä pienestä ”hups-vahingosta” tuossa nimeltä mainitsemattomassa yhteisblogissa. Tämä ”hups-vahinko” ei ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan noissa piireissä. Kaiken huipuksi tätä kyseistä ”vahinkoa” oli aiemminkin sattunut tälle yhdelle ja samalle henkilölle. Mutta nyt oli hän jäänyt kiinni ns. rysän päältä, kun kirjoitusten oikea omistaja paljasti tämän katalan tempun.

Toisekseen asiaa alettiin ensin ruotia yhteisön sisällä. Lähes jokainen, tai ainakin hyvin moni yhteisön jäsen, kuten myös monet ulkopuoliset ottivat kommentein kantaa tapahtuneeseen. Kumpaakaan näistä asioista ei siis kärpänen saanut aikaiseksi, vaan ne olivat tapahtuneita tosiasioita.

Seuraavaksi alkoi kommenteissa esiintyä selvää kahtia jakoisuutta. Vaikka kyseessä oli selkeästi väärä teko, voisiko sanoa jopa rikos, asettuivat jotkut kommentoijat sitä ja sen tekijää puoltamaan vedoten tietämättömyyteen, vahinkoon jne., ja silloin tietysti älähtivät ne, joiden oikeuskäsityksen mukaan tuollaista ei voi kenellekään vahingossa tapahtua. Tähänkään ilmiöön ei kärpänen voinut mitenkään vaikuttaa, vaikka sellaistakin on väitetty.

Kun tekijä itse sitten astui esiin anteeksipyyntöineen yrittäen kuitata koko tapahtuman ikään kuin pelkkänä huvittavana väärinkäsityksenä, alkoi mylly pyöriä toden teolla. Vasta tässä vaiheessa lennähti kärpänen paikalle alkaen ”analysoida” tapahtunutta ja sen aikaan saamia reaktioita omasta hyönteisperspektiivistään.

Loppu onkin sitten jo selvää pässinlihaa. Kärpäsestä yritettiin keinolla millä hyvänsä tehdä jo nettikiusaajakin, kun niin kovasti piti puolustella ja selitellä sitä, mitä oli aiemmin tullut toisaalla sanotuksi ja tehdyksikin. Jos tarkkoja ollaan, niin mikäli asiaa oikein tutkimaan alettaan, taitavat varsinaiset kiusaajat löytyä kokonaan toisaalta.

Mutta lennähdetään vielä takaisin joulukuun viimeisen päivän postaukseen. Sen kirjoittamisen katsoi kärpänen itseoikeutetusti kuuluvan sille. Punahilkka voisi jatkaa tarinaansa myöhemmin, jos se tuntui jääneen kesken. Ja johan tuota oli lennätetty bittiavaruuteen monen postauksen verran. Sitä paitsi tarinahan oli jo yli kaksituhatta vuotta vanha! Nykyaikaan, Punahilkka hyvä, nykyaikaan!

Postausta kommentoi kolme henkilöä. Oikeastaan näkemättäkin olisi voinut arvata, keitä he olivat. Pään avasi VK, joka näin vuoden viimeisenä päivänä oli hyvällä tuulella ja kiitteli kärpästä aiemmista postauksista, vaikka ne välillä olivat häntäkin vähän närästäneet. Liekö hyvään tuuleen syynä vuosikertakonjakki tai jokin muu elämän eliksiiri, mene tiedä. Eikä se ainakaan kärpäselle kuulu tipan tippaa!

Seuraavaksi lensi paikalle ”taivaankappale”. Musiikkivideovalinta oli tälläkin kertaa aika erikoinen. Ainakin kärpäsen oli kovin vaikea nähdä yhteyttä postauksensa ja ”Vapauden kaihon” välillä. Ellei sellaiseksi sitten voi ajatella laulussa mainittua ”yhteisrintamaa”, ja sekin lähinnä myöhempien tapahtumien valossa ajatellen. Niin tai näin, Kom-teatterin esittämä Hiski Salomaan ”Vapauden kaiho” on aina ollut yksi kärpäsen suosikkeja, joten kiitokset vain näin jälkikäteen!

Kolmas kommentti oli rotuhämähäkin yritys ”ylentämällä alentaa” kärpänen. Punahilkan tekstejä oltiin kehuvinaan, mutta surtiin niiden jäämistä kärpäsen postausten varjoon. Kärpäsen tekstejä taas pidettiin mitättöminä surinoina, joilla ei juurikaan arvoa ollut. Vielä sai kärpänen ihmettelemistä itsekseen, kun sille ja Punahilkalle toivotettiin hyvää uutta vuotta ”hampaita kiristellen”. Jos ei tuollaisia toivotuksia kykene toivottelemaan hymyssä suin ja vilpittömin mielin, niin onko sitten tarpeellista toivotella ollenkaan?

Kas, siinäpä kysymys?