Kului viikko ilman minkäänlaista elonmerkkiä Suden suunnalta. Punahilkka oletti Suden palanneen takaisin kotimetsiinsä, sellainen kun oli ollut vähän puhe. Mutta mitä vielä! Seuraavana maanantaina soi Punahilkan kännykkä. Susi siellä soitteli ja houkutti Punahilkkaa taas hotellipesäänsä vierailulle.
 
Ei ollut Susi lähtenytkään kotimatkalle, vaan jäänyt yöksi lähimetsiin, kun työmatka oli osittain myös kyseessä. Turhaa edestakaista ajamista halusi Susi näin välttää. Tällä kertaa pesä oli hiukan pitemmän taipaleen takana, mutta junallahan tuonne pääsisi. Susi lupasi tulla asemalle vastaan, ja kotiin Punahilkka pääsisi sitten Suden kyydissä.

Hmm, Punahilkka mietiskeli, miksi ei? Ajatus välillä houkutteli, välillä taas tökki. Sitä paitsi Punahilkka oli koko päivän lähetellyt s-postia erään toisen kiinnostavan suden kanssa, ja nyt pitäisi riuhtaista itsensä irti tuosta maailmasta. S-postisusi oli kuitenkin vielä niin tuore tuttavuus, että sen mahdollisuuksista ei Punahikka osannut sanoa vielä juuta eikä jaata.

Kun Susi jatkoi houkutteluaan luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, suostui Punahilkka lähtemään vielä ensin punahilkkamaiseen tapaansa hiukan emmittyään. Täytyihän Suden saada tunne siitä, että nyt muka suurenkin urotyön olisi tehnyt, kun Punahilkan sai lähtöön taipumaan! Ja olisihan se taas vaihtelua Punahilkankin sateiseen maanantai-iltaan. Eipä siis muuta kuin Punahilkka asemalle ja junaan ja suunta kohti kaakkoa!

Lupauksensa mukaan oli Susi vastassa asemalla. Siitä sitten edettiin kohti hotellipesää ja kuinka ollakaan: syömään! Söihän Punahilkka, kun tarjottiin, ei hän mikään nirppanokka ollut. Mutta jotenkin alkoi vaikuttaa siltä, että syöminen ja juominen täyttivät ison osan tämän Suden ajatuksista ja elämästä. Saattoi sen toki päällepäinkin havaita, mutta tuli se ilmi myös monella muulla tavalla.

Jaa-a, siinäpä taas yksi asia, joka sai erinäiset ajatukset Punahilkan päässä risteilemään.
No, täällä hän nyt kuitenkin oli ja katsoisi tämän tilanteen loppuun. Asioilla oli taipumus järjestyä tavalla tai toisella, sen Punahilkka oli tullut huomaamaan. Eipä siis sairasteta tulevaa tautia, ajatteli Punahilkka ja pisteli lohikeittoa poskeensa hyvällä ruokahalulla! Hmm, herkullista!

Millaisia nautintoja mahtoikaan seurata lohikeiton jälkeen?